Viimeinen matka. Pääkaupunkiseudulla joka neljäs hautaan siunattava ei kuulu kirkkoon.
Tuomiokapituli selvittää keikkapappien toimintaa
Niin sanotut keikkapapit ovat maksusta siunanneet hautaan kirkkoon kuulumattomia, joille ei ole löytynyt pappia seurakunnista.
Teksti Tommi Sarlin
Kuva Esko Jämsä
Pääkaupunkiseudun hautaustoimistot käyttävät keikkapappien palveluita toistuvasti tilanteissa, joissa hautaan siunattava ei ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Keikkapappeja tarvitaan esimerkiksi silloin, kun seurakunta ei voi tai halua tarjota omaa pappiaan kirkkoon kuulumattoman hautajaisiin. Asiasta kertoi ensimmäisen kerran Kotimaa 21.11.
Keikkapapin palveluja on toimittanut muun muassa osakeyhtiö, jonka kaksi helsinkiläistä pappia perusti vuonna 2008. Yrityksen edustajan mukaan viimeinen hautaustoimiston kautta tullut hautaus oli viime vuonna. Neljän vuoden aikana hautauksia oli yhteensä kaksitoista.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli käsittelee asiaa seuraavan kerran 18.12. Lakimiesasessori Ritva Saario toteaa tässä vaiheessa vielä yleisellä tasolla, että kirkkojärjestyksen mukaan ainoastaan seurakunta voi maksaa papille palkkion hänen toimittamastaan kirkollisesta toimituksesta.
Säännös koskee kaikkia pappeja riippumatta siitä, ovatko nämä seurakunnan virassa vai ei. Säännös kieltää yleisesti palkkion ottamisen. Ainoa poikkeus säännöstä on seurakunnalle varattu mahdollisuus maksaa toimituspalkkio kutsumalleen papille.
– Kirkollinen toimitus ei ole sellainen palvelu, jota pappi voisi vapaasti myydä. Elinkeinon harjoittamisen vapaus koskee sellaista toimintaa, joka ei ole lainsäädännössä kielletty. Sivutoimen harjoittaminen edellyttää myös sivutoimilupaa, Saario sanoo.
Kirkkolain mukaan pappi, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy papille sopimattomalla tavalla, voi asian laadun mukaan saada kirjallisen varoituksen tai hänet voidaan pidättää virasta enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos katsotaan, että pappi on ilmeisen sopimaton toimimaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa.
Keikkapappien palveluja tarjonnut yritys on antanut selvityksensä toiminnastaan Helsingin tuomiokapitulille 16.8.2012. Hautauspalveluja tarjonneen yrityksen edustajan mukaan yksi periaatteellinen kysymys liittyy siihen, ketä ja mitä tahoja kirkkojärjestyksen säädös koskee ja miten se asettuu suhteessa muuhun lainsäädäntöön.
– Kirkkojärjestyksen kohta ei koske yritystoimintaa, eikä pappeja ja kanttoreita, jotka eivät ole kirkon palveluksessa. Asiaan liittyy myös muun muassa omaisten tarpeista huolehtiminen, hautaustoimistojen oikeus vastata omaisilta tuleviin toimeksiantoihin ja seurakuntien resurssien riittämättömyys, yrityksen edustaja sanoo.
Yritys on halunnut toimia niin, että toimitusten tuottaminen on ollut yritysten välistä toimintaa, jossa eivät liiku niin sanotut ruskeat kuoret vaan esimerkiksi verotus on hoidettu lainmukaisesti.
Helsingin seurakuntien yhteisen seurakuntatyön johtajan Pentti Miettisen mukaan seurakuntien pitäisi hoitaa aukottomammin kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamiset. Hautaan siunaamisesta pitäisi huolehtia sen seurakunnan, jonka alueella vainaja on eläessään viimeksi asunut.
– Koska kirkolla on verotusoikeus ja se saa lisäksi hautatoimilain perusteella osuuden yhteisöverosta, seurakuntien tulee huolehtia hautaan siunaamisista ja papeille maksettavista palkkiosta.
– Ne seurakunnat, jotka kieltäytyvät järjestämästä pappia kirkosta eronneen hautaan siunaamiseen, eivät hoida tehtäviään. Ne eivät ymmärrä luterilaisen hautaan siunaamisen jumalanpalvelusluonnetta, hän sanoo.
Viime vuonna Turun tuomiokapituli pyysi selvitystä maksullisia papin palveluita välittäneeltä Kotipalvelu Kookokselta. Selvityksen jälkeen yritys lopetti pappispalvelunsa.
Jaa tämä artikkeli: