Voi Tuomari Nurmio, minkä teit! 60-vuotispäiviesi aikoihin viime vuoden lopulla julkaisit levyllisen rakkauslauluja. Kauniita. Ja mitkä sanat!

Juice-vainaa taisi lauluteksteissään uskonnollisen symboliikan käytön. Eikä Nurmiokaan ole sitä kaihtanut. Mutta hänen uusimmalla, muun muassa suomi-iskelmää, rokkia ja rautalankamusiikkia yhdistävällä Paratiisin puutarha -levyllään on uskonnollisia kielikuvia ehkä enemmän kuin koskaan.

Kappaleissa kuljetaan tuomiopäivän tuskasta epäilysten ja syyllisyydentunteiden kautta rakkauden puutarhaan. Matka etenee tähän malliin:

• ”Mies joutuu kiirastulen läpi kerran kulkemaan”
• ”Ehkä jostain kaidan polun voisin löytää uudestaan”
• ”Kun tuomion päivä tulee, kaikki synnit punnitaan, verellä ne puhtaaksi pestään, tulella ne poltetaan”
• ”Armoa ansaitse en”
• ”Se (rakkaus) on kuin löytäisi luvatun maan”
• ”Olet vastaus rukouksiini”
• ”Piinattu sieluparkani niin hiljaa vaikertaa”
• ”Kuka voi tuon kirouksen kahleet kirvoittaa”
• ”Kaikki vanhat synnit on pakko selvittää”
• ”Mä voisin koittaa rukoilla tai manata sen (lemmensairauden) pois”
• ”Meidät luotiin toisillemme, me tultiin toisiksemme, meidät viritettiin samaan jumalaiseen säveleen”
• ”Siihen riitti – – halleluja-liipasimen hipaisu”
• ”Ei syntiä eikä syntiinlankeemustakaan voi tuntea silloin kun rakastaa”
• ”Me ollaan uskovaisia, rakkauteen me uskotaan, se tie vie paratiisin puutarhaan”

Nurmio on kertonut, että hänen suvussaan on
herännäisyyttä eli körttiläisyyttä, johon kuuluu ikivanha veisuuperinne. Se on näköjään jättänyt jälkensä.