– Afrikkalaisessa laulamisessa välittyy kokonainen elämäntapa, sanoo Pekka Simojoki.
Tuomisina svengi
Lapsuus Afrikassa teki Pekka Simojoesta muusikon.
Pekka Simojoki muutti 6-vuotiaana nykyisen Namibian alueelle Afrikkaan.
– Muistan ensimmäisen illan, kun olimme perillä Oniipan lähetysasemalla. Hehkulampun valossa lähiympäristö näytti aivan valkoiselta. Ihmettelin, miten lunta voi olla joka paikassa. Päivänvalossa selvisi, että maata peitti vitivalkoinen, hieno hiekka.
Simojoen vanhemmat tekivät lähetystyötä Ambomaalla yhteensä kahdeksan vuotta. Ensimmäinen työkausi sijoittui 1960-luvulle. Toiselle työkaudelle perhe meni vuonna 1970. Silloin paikallisessa kirkossa juhlittiin. Oli kulunut sata vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät olivat saapuneet alueelle.
Simojoki muistaa, miten hän 12-vuotiaana löysi musiikin.
– Juhlia varten oli tehty uusia lauluja. Ne svengasivat ja tempaisivat mukaansa. Kaikki lauloivat.
Kansa lauloi, liikkui ja tanssi. Ei vain juhlassa, vaan myös arjessa. Laulut rytmittivät työntekoa, viljan survomista ja pellon kuokkimista. Tai sitten laulettiin isossa piirissä, jonka keskelle aina joku vuorollaan hyppäsi tanssimaan.
Afrikkalaisessa laulamisessa välittyy kokonainen elämäntapa: toisten kohtaaminen ja toisista välittäminen, yhteisöllisyys, ilo, rauha ja kiireettömyys.
– Jos jotain, niin tuon haluaisin tuoda Afrikasta Suomeen. En tietenkään köyhyyttä ja kurjuutta enkä suurempaa tai pienempää kaaosta.
– Laulaminen oli ja on Afrikassa osa elämää. Jokainen saa laulaa ilman suorituspaineita. Olennaista on, että jokaisella on oikeus laulaa ja antaa oma panoksensa yhdessäoloon ilman nuotteja, musiikinteorioita tai kuuden vuoden opintoja Sibelius-Akatemiassa.
Kun Pekka Simojoki palasi Suomeen, hän törmäsi kirkossa toisenlaiseen musiikkiin ja toisenlaisiin messuihin. Niissä ei juurikaan näkynyt osallistumisen iloa.
– Ajattelin silloin, että jos meno ei muutu, kirkko kuolee. Kun mietin elämääni, näen, että tuosta oivalluksesta syntyi elämäntehtäväni.
Tältä pohjalta syntyi yhdessä runoilija Anna-Mari Kaskisen kanssa muun muassa Afrikkalainen gospelmessu.
Musiikin tekemisen lisäksi Simojoki on ideoinut Afrikassa kokemansa yhteisöllisyyden pohjalta Majataloiltoja, jotka toteutetaan talkoohengessä. Niissä syödään, lauletaan ja paneudutaan johonkin kristilliseen uskoon liittyvään aiheeseen. Iltoja on alettu viettää eri puolilla Suomea.
– Köyhillä ei ole vara pitää itsellään sitä vähää, mikä heillä on, vaan se jaetaan. Oikeastaan rikas ei ole se, jolla on, vaan joka osaa jakaa omastaan.
Maaliskuussa Pekka Simojoki toteuttaa unelmansa konsertista Namibiassa. Hän matkustaa sinne EtCetera-kuoron kanssa.
Ennen matkaansa hän keikkailee niin yksin kuin bändinsä Exitin kanssa Suomessa.
– Exitin jäsenissä on sekä luterilaisia että helluntailaisia muusikoita. Se on tuonut näköaloja myös lauluihin. Olen saanut nauttia itseäni parempien muusikkojen seurasta yli 26 vuotta.
Jaa tämä artikkeli: