Kirjailija. Sirpa Kähkönen aloitti tällä viikolla kolumnistina.

Tuoreet kolumnistit aloittavat

Sirpa Kähkönen, Mikko Malkavaara, Riku Siivonen ja Anna Veijalainen ovat vahvoja kulttuuriosaajia.

• 07.01.2013 14:02

Teksti Tommi Sarlin
Kuvat Esko Jämsä 
 

Kysymykset

Kuka olet?

Sirpa Kähkönen, 48

1. Olen äiti ja kirjailija. Vietän pitkiä aikoja elämästäni arkistoissa ja kirjastoissa. Tutkin ja kirjoitan. Juttelen paljon teinityttäreni kanssa. Koira kävelyttää minua joka päivä ulkona. Kuuntelen paljon klassista mutta myös jazzia. Bachin musiikki on minulle korkein esimerkki taiteen kyvystä rakentaa ympärillemme kestävää immateriaalista arkkitehtuuria.

2. Aion kirjoittaa kaupunkilaisnaisen elämästä. Ihmisoikeudet ja jokapäiväiset moraaliset ristiriidat kiinnostavat minua. Lasten oikeutta turvattuun arkeen, oppimiseen ja aikuisten läsnäoloon on mielestäni tärkeää puolustaa.

3. Viime vuoden huippuhetki oli kymmenen päivän mittainen oleskelu Pioppissa, Etelä-Italiassa. Välimeren kauneus, vanha kulttuuri ja pikkukylän ihmisten lämmin ja mutkaton ystävällisyys tekivät syvän vaikutuksen. Huippuhetkiä ovat olleet myös lukuisat tapaamiset lukijoideni kanssa.

4. Odotan tältä vuodelta työrauhan hetkiä, mahdollisuutta syventyä, olla aloillaan, ajatella pitkiä, linjakkaita ajatuksia. Odotan, että vuosi 2013 toisi ratkaisun Euroopan talouskriisiin ja että oppisimme jakamaan paljoudestamme niille joilla on vähän.

Mikko Malkavaara, 54

1. Olen kirkollis-yhteiskunnallinen moniottelija, tutkija ja opettaja. Kirkkohistorioitsijana minun puhuttelee nykypäivän ilmiöissä niiden kehitys sellaisiksi kuin ne havaitsemme. Olen toisen maailmansodan jälkeisen kirkollisen elämän asiantuntija, tutkinut erityisesti oikeudenmukaisuuteen ja avun antamiseen liittyviä teemoja. Kansalaisaktivistina toimin puheenjohtajana Dalitien solidaarisuusverkostossa, joka pyrkii vaikuttamaan kastisorron lopettamiseen. Olen myös Diakonian tutkimuksen seuran puheenjohtaja. Teen työtä Diakonia-ammattikorkeakoulussa, ja jonkin verran myös teologisessa tiedekunnassa.

2. Kirjoitan Helsingissä havaittavissa olevista ilmiöistä. Ehkä niihin liittyy näkökohtia oikeudenmukaisuuteen, ehkä minua kiinnostaa niiden historiallinen tausta. Toivon herättäväni ajatuksia ja keskustelua.

3. Kun huhtikuussa saavuimme vaimoni Kaisan kanssa pitkän automatkan jälkeen Roomaan ja katsoimme Gianicolon kukkulalla sijaitsevan Suomen Rooman-instituutin, Villa Lanten, ikkunasta alas Rooman keskustaan ja tiesimme, että katselisimme samaa maisemaa kuusi viikkoa.

4. Odotan kiinnostuneena, miten isoisäksi tuleminen vaikuttaa minuun.

Riku Siivonen, 35

1. Olen viestintäyrittäjä ja ex-toimittaja, joka repsahtaa aina silloin tällöin kirjoittamaan. Meillä on kaksi lasta, joten menossa eivät ole elämäni ruuhka- vaan kaaosvuodet. Viikoittaisella puolentoista tunnin vapaa-ajallani olen myös vapaaehtoistyöntekijä ja antiprotestilaulaja.

2. Ajattelin kertoa, miten muiden ihmisten on syytä käyttäytyä ja toimia, jotta he tulevat onnellisiksi ja maailma paremmaksi. Minulla on siitä suurempaa tietoa. Ensimmäiseksi kehotan lopettamaan ulkopuolisten neuvojen kuuntelemisen. Jos vähän vakavammin, niin aion kirjoittaa siitä, kuinka tärkeää on pystyä joskus tarkistamaan omia mielipiteitään ja uskomuksiaan. Ja kuinka samaan aikaan on tärkeää pysyä uskomuksiensa takana! Dilemmojen maailma on tämä, sitä yritän keriä auki.

3. Yksi omista huippuhetkistäni oli, kun ymmärsin hoitaneeni jotain vanhemmuudessa oikein: olen nimittäin isä, jolla on aina nenäliinoja taskussa. Olen tästä aidosti ylpeä. Tällainen suunnitelmallisen oloinen varustautuneisuus ei kuulu normaaliin suurpiirteiseen tapaani olla maailmassa, joten se osoittaa, että kykenen kehittymään.

4. Rahaa ja rakkautta kaikkialle maailmaan.

Anna Veijalainen, 40

1. Olen helsinkiläisen KokoTeatterin perustaja ja teatterinjohtaja, näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja-koreografi. Koulutukseltani olen tanssija-koreografi. Kattavasti teatterialan sekatyöläinen siis. Asun pienessä kylässä Helsingin ulkopuolella.

2. Aion kirjoittaa havaintoja elämästä ja oivalluksia ajattelusta, teatterista, yhteiskunnasta, todellisuudesta. Näkökulmat varmaan vaihtelevat sujuvasti vauvaperheen arjesta teatterinjohtamisen problematiikkaan. Olen ehdottomasti naisasianainen, joten tämäkin näkökulma tulee varmasti esiin. Myös hengellinen vivahdekin voi tulla teksteihin mukaan.

3. Viime vuoden huippuhetkiä olivat pikkuisen tyttären syntymä ja teini-ikäisen pojan uusi koulu-ura Helsingissä. Oli hieno saada uudet tilat teatterille, joka täytti viime vuonna 15 vuotta.

4. Odotan simsalabim-kykyä, jolla yhdistää teini- ja vauvaperheen arki työelämään, erityisesti kellonaikoja katsomattomaan teatterityöhön, ja onnistua siinä niin, ettei mielenrauha ole mennyttä, ei oma eikä kenenkään muunkaan. Ja muutama haastava produktio työrintamalla. Hyviä kirjoitustöitä.