Mökötystä. Opettaja Sofia Luoma havainnollistaa valmistavan luokan oppilaille tunnetiloja suomen kielellä. Tunteet ja eläimet ovat olleet kevään erikoisteemoja suomen tunneilla. Korkeasaaressakin on käyty. Kuva: Esko Jämsä
Turvapaikanhakijalapset oppivat koulussa suomea ja Suomea
Pian vietetään koulujen kevätjuhlia. Turvapaikanhakijalapsille päivä on poikkeuksellinen.
Helsingin peruskouluissa on tänä keväänä ollut tavallista enemmän oppilaita, jotka odottavat päätöstä turvapaikkahakemukseensa jossain vastaanottokeskuksessa.
Sisarukset Abdulmajid,16, ja Ritaj, 8, saapuivat äitinsä Zamzam Abdullahin kanssa Jemenistä viime syksynä. Marraskuussa he muuttivat Vuorannan vastaanottokeskukseen. Kevätlukukauden ensimmäisenä päivänä sisarukset aloittivat koulun, eri kouluissa.
– Muistan, että oli hirveä pakkanen! Kouluun oli pitkä matka. Kaikki oli uutta ja vähän hankalaa. En ole nähnyt koskaan Jemenissä lunta, matkalla Turkissa kyllä näin, kertoo Ritaj-tyttö.
Sisarukset osaavat jo jonkin verran suomea. Haastattelua tulkkaa kuitenkin vastaanottokeskuksen ohjaaja.
– Ensimmäinen päivä Ressun koulussa oli jännittävä. Kävelimme ympäriinsä tutustumassa kouluun. Ei ollut tulkkia, mutta jotkut arabiaa puhuvat oppilaat auttoivat. Sain kirjoja, Abdulmajid kertoo.
Jemenissä hän kävi koulua kuusi vuotta. Siellä opiskeltiin islamia, arabiaa, matematiikkaa ja maantietoa.
Äiti ei ole käynyt koulua
Ritajn ryhmässä Kontulan ala-asteen valmistavalla luokalla on kolme syyrialaista, kolme irakilaista sekä yksi kurdi, venäläinen ja afgaani.
Valmistavalla luokalla opiskellaan lähinnä suomen kieltä ja matematiikkaa. Jokaisella ryhmäläisellä on myös suomenkielinen kotiryhmä eli tavallinen luokka, jossa käydään muiden aineiden tunneilla, aluksi ainakin käsitöissä ja liikunnassa. Sisarukset eivät ole vielä tutustuneet kovin paljon suomalaisiin.
– Joskus on pelattu biljardia yhdessä, Abdulmajid sanoo.
Kun kysyn, ehtikö Ritaj käydä Jemenissä koulua, hän vastaa selvällä suomen kielellä:
– Ei, minä vauva!
Ritajn ainoa kokemus koulusta on siis Kontulan ala-aste. Perheen äiti ei ole käynyt koulua lainkaan. Hän meni naimisiin 16-vuotiaana. Hän on kuitenkin käynyt monta kertaa molemmissa kouluissa vanhempaintapaamisissa.
Irakissa opettaja löi sormille
Viiden lapsen joukko lähtee joka aamu vastaanottokeskuksesta kouluun Kallion ala-asteelle. Aluksi heitä oli seitsemän, mutta yksi sai kielteisen päätöksen ja lähti pois, toinen sai myönteisen päätöksen ja "muutti kuntaan".
Irakin kurdi Rajan Ahmed, 10, on yksi Kallion koululaisista. Tätä koulua kävi myös presidentti Tarja Halonen silloin, kun se oli Kallion kansakoulu.
– Menin Irakissa kouluun 7-vuotiaana. Olin neljännellä luokalla, kun lähdimme. Irakissa oli sota. Koulun ikkunat olivat rikki. Opettaja löi sormille, jos ei totellut. Täällä se on kielletty, ja se on hyvä, sanoo eläväinen Rajan.
Hän rakastaa jalkapalloa ja pitää myös musiikista.
– Olen rumpumies! kertoo Rajan, joka sai soittaa uudessa koulussaan rumpuja. Kohokohta oli liikuntapäivä, jolloin hän pelasi koulun joukkueessa jalkapalloa toista koulua vastaan.
Koulu antaa hetken rauhan, joka saattaa kantaa pitemmälle, jos joutuu palaamaan."- Luokanopettaja Sofia Luoma
Koulupäivä alkaa aina aamupiirillä, jossa opetellaan suomen kieltä. Opettaja Sofia Luoma kyselee oppilailta, mikä päivä tänään on ja mikä päivä oli eilen. Entä monesko päivä tänään on ja millainen sää on?
Oppilaat viittaavat innokkaasti. He puhuvat äidinkielenään arabiaa, kiinaa, japania, venäjää, somalia, englantia sekä sorania kuten Rajan.
Opetus alkaa heti suomeksi
Valmistavalla luokalla ryhmän koostumus vaihtelee päivänkin mittaan. Jotkut viivähtävät luokassa vain päiviä ja jatkavat matkaa, toiset ovat mukana kuukausia kuten Vuorannan lapset. Tunneilla ei ole tulkkeja, vaan opetus alkaa heti suomeksi.
Sofia Luoma opettaa 4.-6.-luokkalaisia ja kollega Katri-Helena Muuraiskangas 1.-3-luokkalaisia, samassa luokkahuoneessa kuin kyläkoulussa ikään. Mukana on kolmaskin aikuinen, koulunkäyntiavustaja. Kädestä pitäen neuvomista ja yksilöllistä huomiota tarvitaan usein.
– Meillä on turvapaikanhakijoita, diplomaattien lapsia ja työperäisten maahanmuuttajien lapsia. Joku saattaa olla matematiikan taidoiltaan monta vuotta suomalaisiakin edellä, toinen taas ei ole käynyt koulua juuri lainkaan kotimaansa levottomuuksien vuoksi. Osa oppilaista ei osaa latinalaisia kirjaimia eikä numeroita.
Opettajat tietävät vain lapsen statuksen. He eivät kysele lasten taustoista mitään.
– Emme myöskään halua sanoa lapsille, "jos joudutte lähtemään takaisin". Nyt olemme täällä ja keskitymme koulutyöhön. Vanhemmille sanomme tapaamisissa, että "riippuen siitä mitä tapahtuu", Luoma kuvaa.
Koulutus on lapsen etu
Entä jos turvapaikanhakijaperhe saa kielteisen päätöksen ja joutuu lähtemään? Mitä hyötyä lapselle on ollut suomenkielisestä peruskoulusta?
Opetusviraston opetuskonsultti Sari Ahola kommentoi sähköpostilla kaupungin puolesta, että koulutus on aina hyvästä lapsen kehitykselle. Lisäksi on lapsen etu, että koulutus aloitetaan mahdollisimman varhain maahan saapumisen jälkeen, jotta elämässä on jokin säännöllinen tekijä.
Sofia Luoma jatkaa, että lapsilla on ollut edes lyhyen aikaa jokin pysyvä paikka, jossa tietyt asiat toistuvat päivästä toiseen.
– Täällä on aikuinen, joka välittää ja jolle voi vaikka vähän kiukutella. Vanhemmalla saattaa olla traumoja ja tekemistä oman minuutensa kanssa. Meillä ei ole sitä painolastia, Sofia Luoma sanoo.
– Koulu antaa hetken rauhan, joka saattaa kantaa pitemmälle, jos joutuu palaamaan.
Vaikka tulevaisuuden epävarmuudesta ei puhuta koulussa, opettaja ei voi olla sitä miettimättä.
– Millaista heidän elämänsä tulisi sitten olemaan kotimaassa… Näistä lapsista voisi tulla vaikka mitä, jos he saisivat jäädä.
Turvapaikkapäätöksiä ei ehkä tule koulun kevätjuhlaan mennessä, mutta kesäloman aikana niitä lienee odotettavissa.
Helsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen valmistavilla luokilla opiskelee nyt 510 lasta. Lisäksi suomi toisena kielenä -oppilaita eli vieraskielisiä lapsia on tavallisilla luokilla noin 6 700.
Jaa tämä artikkeli: