null Turvapaikanhakijat löytävät kirkolle

Yhteistuumin. Kerttu Huttunen (vas.) Punavuoren vastaanottokeskuksesta ja Natasha Vaalgamaa Tuomiokirkkoseurakunnasta tekevät ruohonjuuritason työtä turvapaikanhakijoiden kanssa. Seura-kunta tarjoaa turvapaikanhakijoille toimintaa ja mahdollisuuden solmia tuttavuuksia kantasuomalaisten kanssa.

Yhteistuumin. Kerttu Huttunen (vas.) Punavuoren vastaanottokeskuksesta ja Natasha Vaalgamaa Tuomiokirkkoseurakunnasta tekevät ruohonjuuritason työtä turvapaikanhakijoiden kanssa. Seura-kunta tarjoaa turvapaikanhakijoille toimintaa ja mahdollisuuden solmia tuttavuuksia kantasuomalaisten kanssa.

Turvapaikanhakijat löytävät kirkolle

Seurakunta tekee yhteistyötä Punavuoren vastaanottokeskuksen kanssa.

Teksti Heidi Rautionmaa
Kuva Esko Jämsä
Nigeriasta Italian kautta Suomeen saapunut Martha kertoo haaveestaan saada lapset kouluun. Martha istuu Mustasaaren toimintakeskuksen kahvilassa kahdentoista muun turvapaikanhakijan kanssa. Joyce kertoo tulleensa viikko sitten maahan ja toivoo saavansa ystäviä. Hänen perheenjäsenensä kotona ovat kuolleet.

Tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Natasha Vaalgamaa ja diakonissa Satu Ahonen ovat tuoneet turvapaikanhakijat Mustasaareen nauttimaan yhdessäolosta ja luonnosta.

Retkeläiset saivat tietää Mustasaaren retkestä Punavuoren vastaanottokeskuksen ilmoitustaululta, minne muutkin yhteistyökumppanit laittavat tietoa palveluistaan.

Seurakunnan ilmoitusten määrä seinällä on kasvanut tasaisesti. Keskus on toiminut Uudenmaankadulla nyt reilut kolme vuotta.

– Seurakunta on kaikkia varten. Retket tarjoavat mahdollisuuden tutustua seurakunnan muuhun toimintaan. Samalla luodaan tuttavuussuhteita kantasuomalaisten kanssa, sanoo Vanhankirkon aluekappalainen, kansainvälisen työn pappi Arto Antturi .

Tuomiokirkkoseurakunta tekee yhteistyötä vastaanottokeskuksen kanssa.

– Meillä on esimerkiksi avoimia ovia Tuomiokirkossa, Agricolan kirkossa, Ruoholahden kappelissa, Annankulmassa sekä Vanhassakirkossa, joissa ulkomaalaiset ja suomalaiset voivat kohdata toinen toisensa. Myös erikieliset messuohjelmat ovat esimerkkejä yhteistilaisuuksista, Natasha Vaalgamaa kertoo.

Englanninkielisiä jumalanpalveluksia vietetään ensi vuoden alusta alkaen Matteuksenkirkossa Itä-Helsingissä. Hans Krause toimii pääkaupunkiseudun yhteisen englanninkielisen työn pastorina.

– Ihmisillä on oikeus harjoittaa uskontoaan. Meillä oli suomen kielen keskusteluryhmässä hindunainen, joka kysyi apua oman uskonnollisen paikan löytämisessä. Nuori irakilainen muslimimies taas etsi työharjoittelupaikka. Harjoittelupaikka löytyi lopulta autokorjaamosta, Vaalgamaa sanoo.

Natasha Vaalgamaa on huomannut, että ulkomaalaiset ovat kantaväestöä avoimempia puhumaan vakaumuksestaan. Uskonto on monelle kantavana voimana haastavissa elämäntilanteissa uudella asuinpaikalla. Uskonnollinen yhteisö saattaa olla joillekin kaikkein luonnollisin paikka lähteä ystävystymään.

Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren toimipisteen apulaisjohtajan Heta Purosen mukaan on hyvä, että luotettavat yhteistyökumppanit tarjoavat turvapaikanhakijoille toimintaa. Keskus antaa etupäässä sosiaali- ja terveydenhoidon palveluita.

Ulkopuoliset toimijat ovat vapaa-ajan palveluiden tarjoamisessa arjen piristäjiä ja tuovat asukkaille tuulahdusta ympäröivästä yhteiskunnasta. Harrastustoiminta voi olla antamassa osallistujille tärkeää kulttuuritietämystä mutta ennen kaikkea tunnetta jokaisen ihmisen arvokkuudesta yhteisössä.

Vastaanottokeskus on uskonnollisesti ja poliittisesti neutraali.

– Uskonnon harjoittaminen on joillekin elinehto. Toisille se puolestaan tuo negatiivisia mielleyhtymiä. Jotkut ovat esimerkiksi joutuneet pakenemaan kotimaastaan juuri uskonnollisen vainon takia, Puronen sanoo.

Kirkon maahanmuuttajatyönsihteerin Marja-Liisa Laihian mukaan seurakunnilla eri puolilla Suomea on melko hyvät yhteydet alueensa vastaanottokeskuksiin. Vuosien varrella on syntynyt säännöllistä yhteistyötä. Yhteistyö vahvistuu keskinäisen luottamuksen synnyttyä.

– Vastaanottokeskusten henkilökuntaa on vähennetty niin paljon, ettei keskuksilla ole enää resursseja järjestää asukkailleen toimintaa, joka auttaa heitä usein ahdistavassa ja pitkässä odotuksessa. Vastaanottokeskusten asukkaat tarvitsevat lähimmäisiä, jotka kannattelevat heidän elämäntoivoaan, kulkevat rinnalla ja ohjaavat myös ilon lähteille, Laihia sanoo.

Turvapaikanhakijat esiintyvät
jutussa peitenimillä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.