Tutkielma ihmisestä
Ihmisen tutkiminen on kiehtonut kaikkina aikoina. Jo antiikin kreikkalaiset opettivat: tunne itsesi! Ihmisen ympärillä häärää epälukuinen määrä tutkijoita: teologit, lääkärit, filosofit, kirjailijat, runoilijat, kemistit ja niin edelleen. Vaikka tuloksiakin on syntynyt, tietyssä mielessä ollaan edelleen lähtöruudussa. Hengellisessä mielessä ihmisen (vajavainen) analyysi voisi olla seuraavanlainen.
Ihminen on syntinen. Tämä on Raamatun vääjäämätön ilmoitus: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Toiseksi ihminen on parantumattomasti uskonnollinen. Tästä kertovat monet pakanauskonnot. Jokainen etsii ja kaipaa vastausta ”perimmäisiin kysymyksiin”.
Kolmanneksi ihminen pyrkii luonnostaan pelastumaan omin avuin, tekojen kautta. Tällöin ihminen hylkää Jeesuksen ristillä tekemän ”Jumalan teon”. Neljänneksi ihminen rakastaa seremonioita ja prameita jumalanpalvelusmenoja: komeita temppeleitä, ikoneita ja suitsukkeita.
Viidenneksi ihminen on luontojaan lahkolainen. Tämä piirre ilmeni selvästi jo Korintin seurakunnassa. Lahkolaisuus ilmenee omaan ”hengelliseen kotiin” tarrautumisena, mihin Paavali puuttuu voimakkaasti. Paavali sanoo, että tämä ”tauti” on lihallisuutta, joka johtaa kadotukseen.
Siinähän ei ole mitään ihmeteltävää, jos kääntymätön ihminen elää ”turmeltuneen luontonsa mukaan” – hänellähän ei ole vaihtoehtoa. Mutta on murheellista, jos uudestisyntynyt ihminen valitsee elämisen lihan mukaan, vaikka hän voisi myös elää Hengen mukaan. Samoin monet tyytyvät lihalliseen lahkolaiskarsinaelämään, vaikka vaihtoehtona olisi hengellinen seurakunta.
Väinö Hotti
Jaa tämä artikkeli: