Vertailevaa teologiaa. – Tällä menetelmällä yritetään ymmärtää keskustelukumppanin maailmankatsomusta ja selittää omaa ajattelua toiselle. Siinä ei lokeroida toista osapuolta, kuvaa Kari Vitikainen.
Tutkija ja vuoropuhelija
Kari Vitikainen johtaa Istanbulissa luterilaista instituuttia ja tekee väitöskirjaa Turkin imaamikoulutuksesta. Hän luottaa vertailevasta teologiasta nousevaan vuoropuheluun.
Teksti ja kuva Päivi Arvonen
Turkissakin toimii herätysliikkeitä. Islamilaisten herätysliikkeiden turkkilaisia muotoja tutkija Kari Vitikainen kuvailee ”pietistis-karismaattiseksi synteesiksi elävän hengellisyyden ja opin välillä”. Niiden uskonnonharjoitukselle on ominaista omin sanoin rukoileminen sekä kotiryhmät.
Kuva Turkin islamista on yksipuolinen. Turkkilaiset mielletään yleensä sunnimuslimeiksi, mutta joidenkin arvioiden mukaan jopa neljäsosa Turkin väestöstä edustaa shiialaisuudesta ja sufilaisuudesta vaikutteita saaneita alevimuslimeja. Osa Turkin sunnimuslimeistakin kokee opillista islamia läheisemmäksi sufilaisuuden tai erilaiset herätysliikkeet.
– Turkin valtio kontrolloi uskontoviraston kautta maan virallista islamia vastaamalla imaamien koulutuksesta ja maksamalla imaamien palkat, Vitikainen kertoo.
Hän on asunut Istanbulissa 12 vuotta ja työskennellyt aiemmin kristillisen TV-aseman tuotantojohtajana. Nykyään hän johtaa evankelisluterilaista ELRIM-tutkimus- ja koulutusinstituuttia, jonka tavoitteena on edistää kristinuskon ja islamin tuntemista ja keskinäistä vuorovaikutusta Lähi-idässä ja Euroopassa.
Turkissa työskentelee valtion palkkalistoilla noin 65 000 imaamia. Uskonnollinen koulutus voi alkaa jo ennen kouluikää moskeijan koraanikursseilla tai 11-vuotiaana imaamikeskikoulussa. Korkeakouluista ja yliopistoista valmistuneiden imaamien määrä on kasvussa, mutta yli 60 prosenttia imaamin viroista täytetään imaamilukiosta valmistuneilla.
Naisimaameista ei Turkissa Vitikaisen mukaan juurikaan keskustella. Maassa toimii kuitenkin yhdeksän naispuolista apulaismuftia eli moskeijayhteisöjen toimintaa valvovaa virkamiestä. Vaikka naisilla ei ole mahdollisuutta työskennellä imaamina, imaamikoulujen opiskelijoista naisia on jopa puolet.
– Imaamikoulussa opiskellutta naista arvostetaan avioliittomarkkinoilla uskonnollisissa perheissä, Vitikainen kertoo.
Imaamikoulutuksen saaneet naiset työskentelevät usein uskonnonopettajina ja opettavat erityisesti naisia. Naisten rukousta he voivat johtaa erityistapauksissa, mutta vain muiden rukoilijoiden rivistä, ei edestä kuten miesimaamit.
Valtion imaamikoulujen oppikirjat korostavat Vitikaisen mukaan suvaitsevaisuutta ja järkeä.
– Opetusministeriön ja valtion uskontoviraston päämääränä on kasvattaa hyviä turkkilaisia kansalaisia. Imaamikoulujen oppimateriaalissa painotetaan, että valtion on suotava kaikille oikeus omaan uskontoon, Vitikainen kertoo.
Imaamikoulujen oppikirjoissa näkyy kansallismielisyys. Kirjan alussa on Turkin lippu, kansallislaulu ja modernin Turkin perustajan, Mustafa Kemal Atatürkin, kuva.
Vitikaisen mukaan islamilaisten herätysliikkeiden edustajat näkevät uskontoviraston palkkaamat imaamit lähinnä valtion virkamiehinä.
– Toki valtion palkkaama imaamikin ohjaa ja neuvoo, mutta jos turkkilainen muslimi haluaa syvällisempää hengellistä ohjausta, hän kääntyy usein herätysliikkeiden puoleen.
Modernin maailman kohtaaminen on yksi Turkinkin islamin suurimmista haasteista. Kari Vitikainen siteeraa Turkin uskontoviraston emeritusprofessorin Bardakoğlun ajatuksia:
Ensimmäinen vaihtoehto on sulkeutuminen ja yhteyksien katkaiseminen toisin ajatteleviin. Toinen vaihtoehto on antaa periksi modernin maailman vaatimuksille ja kadottaa oma itseys. Kolmas vaihtoehto on etsiä tapaa vastata modernin maailman haasteisiin tutkimalla omaa perinnettä ja uskoa.
– Bardakoğlun mukaan Turkki on valinnut kolmannen tien, jonka kautta islam voi tulla moderniin aikaan ja kohdata länsimaisen elämänmuodon.
Kohtaaminen on avainasemassa myös Vitikaisen arvostamassa vertailevan teologian näkökulmassa.
– Kyse on yksinkertaisesti kahden osapuolen dialogista, jossa yritetään ymmärtää keskustelukumppanin maailmankatsomusta ja selittää omaa ajattelua toiselle ymmärrettävällä tavalla. Tämä on rakentava lähestymistapa, jossa ei arvoteta tai lokeroida toista osapuolta, Vitikainen sanoo.
Hänellä on menetelmästä hyviä kokemuksia.
– Etenkin akateemisella tasolla muslimeilla on hyvät valmiudet vuoropuheluun. He haluavat ymmärtää kristinuskoa ja siten kasvattaa valmiuttaan kohdata eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Jaa tämä artikkeli: