Helsinkiläisiä asenteita. Avomieliset suhtautuvat uskonasioihin liberaalisti ja haluavat suvaitsevaisen kirkon. Irrallisille kirkolla ei ole juuri merkitystä. Uskonnottomille ateismi on osa identiteettiä. Kuva: Pauli Salmi
Tutkimus: Helsinkiläinen hengellisyys on avaraa
Jos helsinkiläinen suhtautuu myönteisesti kirkkoon, hän toivottaa yleensä tervetulleeksi myös turvapaikanhakijat ja samaa sukupuolta olevien avioliitot.
Helsinkiläiset ovat eri maata kuin muut suomalaiset. Se näkyy tuoreessa helsinkiläisten arvoja, asenteita ja uskonnollisuutta kartoittavassa Kotimaa Oy:n tuottamassa 360°-tutkimusessa. Tutkimuksen toteutti TNS-gallup.
Jos kirkolla on merkitystä helsinkiläiselle, hän on yleensä arvoiltaan avara. Kirkkoon myönteisesti suhtautuvat stadilaiset toivottavat esimerkiksi maahanmuuttajat tervetulleiksi ja suhtautuvat sallivasti samaa sukupuolta olevien avioliittoon sekä sateenkaariparien adoptio-oikeuteen. Avomielisiksi nimetty ryhmä haluaa suvaitsevaisen kirkon, joka keskittyy mieluummin auttamiseen kuin uskon levittämiseen.
Pääkaupungista näyttävät puuttuvan miltei kokonaan niin sanottuihin perinteisiin arvoihin nojaavat kirkon jäsenet, jotka osallistuvat aktiivisesti seurakuntansa toimintaan ja haluavat kirkon pitäytyvän vanhoissa opeissaan ja tavoissaan. Tähän uskollisiksi kutsuttuun ryhmään kuuluu muualla maassa joka neljäs suomalainen.
Huomattava osa helsinkiläisistä, yhteensä 40 prosenttia, on asenteiltaan joko kirkosta irrallisia tai kokonaan uskonnottomia. Tutkimuksessa irrallisiksi kutsutuista jokunen kuuluu vielä kirkkoon, mutta pitää sitä melko yhdentekevänä ja etäisenä. Uskonnottomille kirkon ulkopuolella oleminen on tärkeä osa identiteettiä.
Kehä III jakaa Suomen
Tutkimus vahvistaa aiemmista arvotutkimuksista saatua kuvaa.
– Kehä III jakaa Suomea voimakkaasti. Helsinki on aatteellisesti etääntynyt muusta Suomesta, joskin Espoo liikkuu Helsingin suuntaan. Helsinkiläistä arvomaailmaa leimaa monimuotoisuus, suurkaupunkimaisuus ja etääntyminen vakiintuneesta elämäntavasta, toteaa Jäsen 360°-tutkimuksen asiantuntija Mikko Hormio.
– Paavalin seurakunnan tuleva kirkkoherra Kari Kanala
Tutkimus kertoo alle 35-vuotiaiden arvoista vain suuntaa-antavasti, koska TNS-gallup sai harvoja sen ikäisiä vastaamaan.
– Eivätkö alle 35-vuotiaat halunneet vastata arvoja ja asenteita koskevaan kyselyyn ja jos eivät, niin miksi? Hormio pohtii.
Tutkimukseen osallistuneista tuohon ikäryhmään kuuluvista huomattava osa oli uskonnottomia. Haastateltujen 18–79-vuotiaiden helsinkiläisten otos oli kaikkiaan noin 800 henkeä. Heistä kirkon jäseniä oli 61 prosenttia, mikä vastaa kirkon jäsenten osuutta helsinkiläisistä.
Urbaanin ihmisen peruskysymys
Urbaanilla ydinalueella kuten Kalliossa ja Vallilan–Hermannin–Arabianrannan seudulla alle puolet väestä kuuluu kirkkoon. Jälkimmäisellä alueella toimii Paavalin seurakunta, jossa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta tuttu pastori Kari Kanala aloittaa ensi maaliskuussa kirkkoherran työt.
– Seurakunnan mielenmaisema on mielenkiintoinen ja minulle tavallaan tuttu Hampurista ja Lontoosta, joissa olen ollut merimiespappina, Kanala kertoo.
Hän toteaa, että ihmisten vakaumusta, myös uskonnotonta tai uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvaa, on syytä kunnioittaa.
Kanalan mielestä kirkon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota avomielisten ryhmään.
– Urbaanin ihmisen peruskysymys ei liity pelastukseen vaan siihen, kelpaanko ja riitänkö minä. Mitä väliä on millään? Näihin kysymyksiin kirkon pitää yrittää tarjota vastauksia, Kanala pohtii.
Hän katsoo, että seurakunnalla on kaksi perustehtävää: lohduttaminen ja rohkaisu. Ne on hoidettava kunnolla. Lohduttaminen osataan Kanalasta jo hyvin, mutta rohkaista voitaisiin vielä rohkeammin.
– Rohkaisun paikkoja ovat esimerkiksi isoskoulutus sekä parisuhteiden ja nuorten perheiden tukeminen – vielä hyvällä huumorilla höystettynä. Minulle Jumalasta kertominen ja Jeesuksen jalanjäljissä kulkeminen on juuri tätä, Kanala sanoo.
Jaa tämä artikkeli: