Tutkimusta ei voi arvioida sen mukaan, saako siitä tukea omalle vakaumukselle
Kari Peitsamo lisää kierroksia aloittamaansa keskusteluun (Kirkko ja kaupunki 12.8.), mutta ei tuo siihen mitään olennaisesti uutta. Yritin muutamalla esimerkillä (Kirkko ja kaupunki 9.9.) osoittaa, että Peitsamon näkemykset Uudesta testamentista ovat huteralla pohjalla. Nyt Peitsamo vastaa (Kirkko ja kaupunki 16.9.), että Uutta testamenttia koskevassa keskustelussa ei ole ”relevanttia” vedota Uuteen testamenttiin.
Tarkoittaako tämä, että Uuteen testamenttiin saa vedota vain Peitsamon esittämien näkemyksien tueksi? Minulle syntyy mielikuva käänteisestä fundamentalismista. Fundamentalisti on jo etukäteen vakuuttunut, ettei Uudessa testamentissa voi olla mitään historiallisesti arveluttavaa. Peitsamo on yhtä varma siitä, ettei Uudesta testamentista löydy mitään historiallisesti luotettavaa. Kummassakin tapauksessa keskustelua ei käydä perusteluista, vaan vakaumus ratkaisee.
Peitsamon mukaan ”mikään historian tutkimus” ei tue ajatusta, että Jeesus oli historian henkilö. Toisin sanoen siis mikään sellainen tutkimus, joka päätyy toiseen tulokseen kuin Peitsamo, ei ole ”historian tutkimusta.” Rohkenen olla eri mieltä.
Ismo Dunderberg
Uuden testamentin eksegetiikan professori
Jaa tämä artikkeli: