Uskontojen kylässä. Luterilainen Isto Peltomäki, muslimi Sumeije Nouri ja bahai’i-uskontoa tunnustava Josefiina Kalliokoski kertoivat omasta uskostaan Maailma kylässä -festivaalilla viime lauantaina.
Tutustu vieraaseen
Kapeakatseisuus kopsahti nurin viikonloppuna Kaisaniemen puistossa. Maailma kylässä -festivaalin Uskontojen kylässä sai heitellä ekumenian esteitä kanveesiin.
Teksti Natalia Kisnanen
Kuva Esko Jämsä
Kylässä pääsi tutustumaan eri uskontojen pyhiin teksteihin ja rukouksiin, uskontojen välistä dialogia edistäviin toimijoihin sekä uskoviin nuoriin. Jos rohkeus ei riittänyt nykäisemään sanavalmista muslimineitoa huivinnurkasta, yleiskatsauksen sai kuuntelemalla uskovia nuoria festarilavalla.
– Jos kerron olevani evankelisluterilainen kristitty, minut leimataan heti jotenkin tyhmäksi. Siksi omasta uskosta on hirveän vaikea puhua. Yhteiskuntamme pakottaa pitämään sen nimenomaan henkilökohtaisena asiana, pohti Isto Peltomäki .
Irakilaistaustainen Sumeije Nouri kärsii, kun suomalaiset tuomitsevat islamin yksittäisten lauseitten perusteella. Haukutaan esimerkiksi islamilaista perintölakia, jossa mies perii enemmän kuin nainen, mainitsematta, että miehellä on samassa laissa velvollisuus elättää sukulaisensa, kun taas nainen saa käyttää perintönsä mihin itse haluaa.
Uskonnon avoin tunnustaminen on kuitenkin huivipäiselle Nourille helppoa:
– Minun on oikeastaan helpompi olla muslimi täällä länsimaalaisessa yhteiskunnassa, missä näen koko ajan islamilaisen elämäntavan vaihtoehdot ja niiden tulokset.
Bahai’i -uskontoa edustanut Josefiina Kalliokoski ei myöskään halua piilottaa vakaumustaan.
– On haaste, ettei uskontoni näy päältäpäin, vaan minun pitää itse tuoda se esiin, hän sanoi.
Kukin nuorista oli saanut uskostaan mielenrauhaa ja suunnan elämälleen. Maailmassa on pelottavan helppo kompastua mahdollisuuksiin ilman vapaaehtoisesti omaksuttuja raja-aitoja.
– Islam on kokonaisvaltainen elämäntapa. Jumala muistuttaa siitä, mikä on ensisijaisesti tärkeää väliaikaisessa elämässä ja pitää minut nöyränä ja maanläheisenä, Sumeije Nouri luonnehti.
– Perusluterilaisuuteni ei ole kovin näkyvää tai ulospäin vahvaa. Siitä huolimatta se määrittää, kuka olen ja mihin uskon, Isto Pelkomäki sanoi.
Uskontojen kylän koordinaattori Arto Nuutinen oli tyytyväinen kävijämäärään ja kiitollinen Helsingin seurakuntayhtymälle, jonka tuella kylä saatiin pystyyn. Hän painotti, ettei moniuskonnollinen kylätiimi ollut festareilla vain uskontorauhan takia, vaan siksikin, että yhteistyö on itsessään hauskaa.
– Monikulttuurisuus tulee liian usein esille negatiivisuuden kautta. Uskonnoissa on eroja, mutta se ei estä kivaa yhdessäoloa.
Kulttuuri- ja uskontofoorumi Focuksen Riitta Latviokin uskoi, että rauhallista rinnakkaiseloa edistetään parhaiten auttamalla yksilöitä kohtaamaan toisensa.
– Oman identiteetin ikkunoita voi raottaa ja ojentautua dialogiin niin pitkälle kuin itse haluaa. Ei uskontodialogi ole käännyttämistä, kukin saa pysyä vahvana uskossaan.
Eri uskontojen kannattajien ja uskonnottomien tutustuminen on Latviosta tärkeää myös henkilökohtaisella tasolla:
– Kun tutustuu toiseen, oppii myös itsestään, joutuu vakavasti miettimään omaa vakaumustaan. Silloin selkenee, mihin minä uskon.
Jaa tämä artikkeli: