Tutustuta lapsesi tunteisiin!
Tunteista kannattaa opetella puhumaan. Se lisää omaa ja toisten hyvinvointia.
Niin kuin kaikkia taitoja voi tunteiden säätelyäkin opetella minkä ikäisenä tahansa, mutta perusta luodaan ensimmäisten elinvuosien aikana, toteaa psykologian tohtori Marja Kokkonen.
Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet (PS-kustannus 2010), jossa hän käsittelee tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä.
Kokkonen on suorastaan käärmeissään siitä, kuinka vähälle huomiolle tunnetaitojen kehittäminen voi lapsuudessa jäädä.
— Eri taitoihin suhtaudutaan hyvin kaksinaamaisesti. Jonkun NHL-tähden pelitaitoja jaksetaan ihailla. Jääkiekkoa, jalkapalloa tai pianonsoittoa arvostetaan niin, että lapsi laitetaan nelivuotiaana harjoittelemaan sitä.
— Mutta kun joku nuori tekee väkivallantekoja, sitä vain päivitellään. Jos jokainen lapsi pääsisi viisivuotiaasta harjoittelemaan tunteiden säätelyä, hän voisi olla siinäkin lajissa aika pitkällä viisitoista vuotta myöhemmin.
Miltä matsi tuntui?
Se, että vanhempi kiinnittää huomiota lapsensa tunteisiin, ei ole mitenkään uutta ja ihmeellistä, vakuuttaa Kokkonen. Hän on 3-vuotiaan tytön ja 5-vuotiaan pojan äiti.
— Suunnilleen jokainen osaa sanoa viikon vanhalle vauvalleen, että tämän olo tuntuu varmaan ikävältä, kun vaippa on märkä.
Vain vähän myöhemmin tunnepuhe voi unohtua, mutta mikään ei estä nostamasta asiaa uudelleen perheen esityslistalle.
— Mikään taito ei kehity ilman, että se näytetään ja opetetaan. On luonnollista, että vanhemmat opettavat lapselleen hampaiden pesun, kengännauhojen solmimisen ja liikennesäännöt. Aivan samalla tavalla heidän tulisi opettaa lasta tunneasioissa niin, että tämä pärjää tunteidensa kanssa ja voi olla onnellinen.
— Jos vanhemmalla on tapana koulupäivän jälkeen kysyä lapseltaan, mitä ruokaa koulussa oli, hän voisi yhtä hyvin kysyä jotain tähdellisempää: miltä sinusta tuntui?
Myös soittotunneilta, urheiluharrastuksesta tai ottelusta palaavan lapsen kanssa voisi keskittyä suoritusten sijasta tunnepuoleen.
Kengät kynnyksen edessä
Tietoista tunnekasvatusta voi perheessä syventää monin tavoin. Ideoita ja tukea voivat antaa esimerkiksi monissa kouluissa käytössä oleva kiusaamisen vastainen KiVa-ohjelma ja jo vuosikymmeniä käytetty nuorten ihmissuhdetaitojen NUISKU-kurssi.
Kun vuorovaikutustaitoja kehitetään, opitaan myös tunteita ilmaisemaan rakentavasti. Kokkosen mukaan sen voi tehdä suunnilleen kolmella lauseella.
— Ensin kerrotaan kärpäsen näkökulmasta, mitä tapahtui. Sitten todetaan, mitä seurauksia tapahtuneesta oli kertojalle itselleen. Viimeiseksi kerrotaan, miltä tilanne tuntuu.
Mutta kuinkahan tuo sujuisi käytännössä? Kokkonen kertoo esimerkin.
— Kuulepas Joona, olet nyt kolmena päivänä peräkkäin jättänyt ulkokengät eteiseen aivan kynnyksen eteen. Pikkusiskon ei ole turvallista tulla kotiin, eikä minunkaan kauppakassien kanssa. Se huolestuttaa ja vähän ärsyttääkin minua.
Samaan tapaan voisi mennä sohvallapomppimisjuttu.
— Kun pompit, jouset lyövät pohjaan, ja sohva voi mennä rikki. Meillä ei ole rahaa ostaa uutta sohvaa kerran vuodessa, ja sen takia pomppinen huolestuttaa minua.
Jaksa toistaa
Tunneviestissä olennaista on Marja Kokkosen mukaan se, että puhuu vain itsestään, siitä mikä vaikka loukkaa tai huolestuttaa itseä.
— Tunteistaan voi oppia puhumaan rauhallisesti, ääntään korottamatta. Nokittelun, jäkättämisen, marisemisen, toisen mollaamisen ja nujertamisen sijasta voi käyttää asiallista puhetyyliä.
Varsinainen haaste on se, että lapsen kanssa sama keskustelu on yleensä toistettava moneen kertaan.
— Vanhemman pitää olla valmis toistamaan sama asia vaikka 260 000 kertaa. Lapsen muisti ja keskittymiskyky ovat toisenlaisia kuin aikuisen. Lapsi ei ajattele yhtä joustavasti kuin aikuinen. Jos hän on oppinut laittamaan sandaalit pois eteisen lattialta, hän ei välttämättä ymmärrä, että sama koskee myös lenkkareita ja kumisaappaita.
Silti aina kun lapsi on yrittänyt parhaansa, hänen on hyvä saada myönteistä palautetta toiminnastaan. Aikuisen on syytä muistaa, ettei kukaan ole tunteiden ilmaisuissaan täydellinen. Kehittymishaasteita riittää.
Vanhemmat antavat mallin
Merkittävä osa tunnekasvatuksesta hoituu vähemmän tietoisesti mallioppimisen ja kodin ilmapiirin kautta. Vanhempien riitaisa tai väkivaltainen parisuhde on huono lähtökohta oppia tunteiden säätelyä.
Myös silloin, kun perheessä on alavireisyyttä, masennusta tai muita psyykkisiä sairauksia, Marja Kokkonen neuvoo vanhempia häpeämättä pyytämään apua. Isovanhemmat, kummi tai joku muu läheinen aikuinen voi kannatella lasta perheen vaikean vaiheen ohi.
— Kodin ilmapiiristä voi tulla raskas myös silloin, jos vanhemmat säästävät tunnepuheensa kahdenkeskisiin kynttiläillallisiin. Parempi olisi kertoa tunnetilastaan parilla lauseella silloin, kun se on päällä. Lapselle tekee hyvää kuulla vaikka se, että isäkin voi säikähtää.
— Mutta jos vanhempi vain puuskahtaa, että nyt niin vituttaa tai kututtaa, hän ei auta lasta oppimaan tunteiden tunnistamista ja hallintaa. Olisi hyvä sanoa ja nimetä se asia, mistä on kyse: olenko suuttunut itseeni vai johonkin toiseen, olenko huolissani, pettynyt, kateellinen tai mustasukkainen?
Lenkille tai leffaan
Monet pitävät itsestään selvänä, että aikuiset oppivat säätelemään tunteitaan biologisen kypsymisen ja kokemusten kertymisen myötä. Totta onkin, että 50–60-vuotiaat ovat usein rauhallisempia kuin 10-vuotiaat.
— Silti voi hyvinkin olla sellaisia tunneasioista kiinnostuneita 15-vuotiaita nuoria, jotka osaavat säädellä tunteitaan paremmin kuin vanhempansa. He osaavat erilaisten toiminnallisten keinoin tai ajatustapojen avulla vaikuttaa tunteen voimakkuuteen ja kestoon.
Ärtyneenä tai suuttuneena joku menee kuntosalille nostelemaan painoja ja alavireisenä tai huolestuneena lähtee pitkälle lenkille. Toinen voi purkaa tilannetta puhumalla ystävänsä kanssa tai saadakseen hengähdystauon mennä elokuviin. Moni miettii myös, mitä hyvää ikävässä asiassa kuitenkin oli.
Tunteiden säätely ei Marja Kokkosen mielestä tarkoita missään tapauksessa niiden tukahduttamista.
— On kiistaton näyttö siitä, että tunteiden tukahduttaminen kuormittaa muun muassa immuunipuolustusjärjestelmää ja nostaa verenpainetta. Kun oppii säätelemään tunteitaan, tunnetilasta tulee siedettävä.
Lisäksi se, joka on oppinut tunnistamaan omia tunteitaan, osaa lukea myös toisten tunteita.
— Kun tutkittiin arkoja ja ryhmässä jännittäviä koulupoikia, huomattiin, etteivät he tiedä, miltä toisista tuntuu. He tulkitsivat kaikki erilaiset ilmeet hyökkääviksi, olivatpa toisten kasvot sitten ujot, vihaiset tai pelokkaat.
— Voi vain miettiä, mitä siitä seuraa, jos tunteet eivät tule tuota tutummiksi.
Kolmen lauseen taktiikka
Miten ilmaista itseään rakentavasti, kun lapsi pomppii olohuoneen sohvalla? Psykologian tohtori Marja Kokkonen neuvoo kolmen lauseen taktiikan.
1. Käydään läpi kärpäsen näkökulmasta, mitä tapahtui. (Kun hypit sohvalla, jouset lyövät pohjaan.)
2. Todetaan, mitä seurauksia tapahtuneesta oli tai voi olla. (Sohva voi mennä rikki, eikä meillä ole rahaa ostaa joka vuosi uutta sohvaa.)
3. Kerrotaan, miltä tilanne tuntuu. (Siksi pomppiminen huolestuttaa minua.)
Jaa tämä artikkeli: