null Tutut kasvot, joustavaa apua

Kävelymatkan päässä. Lähistöllä asuva kotiavustaja eli CAREGiver Lillukka Enkola (vas.) kävelee usein Eila Jalosen kanssa puistossa. Enkola pystyy yhdistämään hoivatyön toiseen työhönsä joustavasti. Kuva: Markku Jalonen

Kävelymatkan päässä. Lähistöllä asuva kotiavustaja eli CAREGiver Lillukka Enkola (vas.) kävelee usein Eila Jalosen kanssa puistossa. Enkola pystyy yhdistämään hoivatyön toiseen työhönsä joustavasti. Kuva: Markku Jalonen

Tutut kasvot, joustavaa apua

Eräänä sunnuntaina viime talvena helsinkiläinen Markku Jalonen koki kauhunhetkiä.

Hän oli jälleen saapunut Egyptiin pitkälle työkomennukselle ja soitti tapansa mukaan kotiin Eila-vaimolleen, joka on työkyvyttömyyseläkkeellä ja tarvitsee päivittäistä apua. Vaimo ei vastannut, ei kännykkään eikä lankapuhelimeen. Myöskään kaupungin kotihoidossa ei tiedetty mitään Eila Jalosesta, vaikka kodinhoitaja kävi hänen luonaan aamuin ja illoin hoitosopimuksen mukaan.

- Kodinhoitaja oli paikalla, kun putosin sängystä lähtiessäni liikkeelle. Hän pani minut taksiin ja käski ajaa Marian sairaalaan. Käsi oli mennyt sijoiltaan, Eila Jalonen kertaa hiljaisesti tapahtumia. Aivohalvauksen sairastanut Jalonen, 62, ei pärjää koko päivää yksin, koska toinen käsi on halvaantunut ja näöstäkin on vain neljännes jäljellä.

Aviomiehelle saatiin sana laivalle vasta maanantaina kotihoidon tietokatkosten vuoksi.

Muitakin ongelmia kotihoidon kanssa oli. Noin 900 euron kuukausisopimukseen kuului kaksi käyntiä päivässä, aamupuuro ja iltaruuan lämmitys sekä tiskaus. Ulkoilu ja peseytymisapu eivät mahtuneet raameihin. Lisäksi kodinhoitajat olivat kiireisiä eivätkä aina päässeet tulemaan sovittuun aikaan.

Kotihoidon kuukausimaksun noustua 1 400 euroon Markku Jalonen alkoi katsella yksityisiä hoivayrityksiä. Hän löysi Home Instead Senior Caren, joka oli vastikään aloittanut toimintansa Suomessa. Kun risteilyisäntänä ja matkanjohtajana toimiva Jalonen lähti taas laivalle, Home Instead aloitti kuukauden kokeilujakson Eila Jalosen kanssa.

- Eila oli pian kuin toinen ihminen. Hänellä alkoi olla kerrottavaa puhelimessa: oli käyty Tervasaaressa ja kauppahallissa, oli tehty terveellistä ruokaa yhdessä, Markku Jalonen muistelee kevättä.

- Aamulla ensimmäisenä pidetään jumppahetki. Siivouspäivänä kotiavustaja siirtelee huonekaluja, ja minä imuroin kevyellä imurilla terveellä kädelläni, Eila Jalonen kertoo.

Palvelu maksaa 32 euroa tunti, viikonloppuisin tuplaten. Mutta kotitalousvähennyksen ansiosta kuukausilasku jää karvan verran alle 1 400 euron. Kaupungin kotihoidosta ei voi tehdä kotitalousvähennystä.

Markku Jalosen työrytmi, kuusi viikkoa töissä ja kuusi viikkoa kotona, on haasteellinen palveluntarjoajan kannalta. Mutta siitäkin on pystytty sopimaan.

Tavoitteena on, että seniori voi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Kun Jalonen on kotona, hän hoitaa kotiasiat. Silloin pariskunta käy myös yhdessä teatterissa ja erilaisissa tapahtumissa. Kun mies on töissä, Home Insteadin kotiavustaja Lillukka Enkola käy kahdesti päivässä. Varsinaista sairaanhoitoahan Eila Jalonen ei tarvitse. Välillä hän viettää viikon hoitokodissa. Vanhat työkaverit käyvät häntä tapaamassa, SPR:n vapaaehtoinen ystävä tulee joskus lenkkiseuraksi, seurakunnan vapaaehtoinen käy toisinaan auttamassa. Myös toimintaterapeutti käy.

- Onhan minulla huono omatunto siitä, että Eila on yksin kotona. Mutta monestakin syystä minun on järkevintä tehdä töitä 65-vuotiaaksi asti. Hoitotuki olisi 259 euroa kuussa, eikä se oikein riitä, Markku Jalonen miettii.

Sairaalassa Eila Jalonen tapasi naisen, joka oli vaikeasti halvaantunut. Aviomies oli myynyt asunnon, antanut puolet rahoista vaimolle ja ilmoittanut lähtevänsä. Eilaa alkoi hirvittää, käykö heille samoin 35 yhteisen vuoden jälkeen. Kovan työnteon jälkeen he olivat haaveilleet toisenlaisista yhteisistä eläkevuosista.

- Mutta meillä on ollut vastamäkeä vasta viimeiset kolme vuotta. Silloin aikoinaan luvattiin rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä! jyrähtää lähes kaksimetrinen Markku. Hän alkaa pukea hennolle vaimolleen lenkkitossuja jalkaan, sillä on aika lähteä ulos.

91-vuotias Alzheimerin tautia sairastava leskimies kuuluu myös Home Insteadin päivittäisiin asiakkaisiin.

- Isäni on sen verran hyväkuntoinen, ettei hän edes pääsisi laitokseen. Yksityinen palvelukoti taas maksaisi jopa 6 000 euroa kuussa, kertoo tytär Laura Labart.

- Halusimme kodin hengettären, joka laittaa isälle ruokaa ja pitää seuraa joka arkipäivä.

Perhe kokeili kyllä ateriapalveluakin. Sen ruoka ei kelvannut vanhalle isälle ollenkaan; pakkaukset löytyivät vaatekaapista viikkojen kuluttua.

Laura Labart kertoo, että Helsingin kotihoito käy hänen isänsä luona aamuin ja illoin. Kotihoidon työntekijä auttaa miehen liikkeelle, tarjoaa aamupalan, huolehtii lääkkeiden ottamisesta ja seuraa terveydentilaa.

- Olemme varsin tyytyväisiä kotihoitoon. Myös työnjako heidän ja Home Insteadin välillä toimii hyvin.

- Me lapset käymme viikonloppuisin isän luona. Silloin on aikaa istua ja jutella, kun kotityöt on jo tehty. Tietysti palvelu maksaa, mutta sillä saadaan turvallisuutta ja hyvää oloa kaikille osapuolille.

Home Insteadin toimitusjohtaja Samuli Suominen kertoo, että valtaosa heidän asiakkaistaan asuu yksin.

- Ihmisillä on oikeasti mahdollisuus asua kotonaan. Keinoja on monia. Jos kotihoidon apua tarvitaan monta kertaa päivässä, omaiset lähtevät helposti etsimään seniorille hoitopaikkaa. Mutta ihmiset voivat jopa kuntoutua kotonaan. On huomattu, että ihminen voi paljon paremmin, kun joku on läsnä arjessa.

- Kotiavustajamme ja seniorin välille syntyy luottamuksellinen suhde, kun avustaja ei vaihdu. Tavoitteena on, että seniori voi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, Suominen kiteyttää.

Eira Serkkola

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.