
Kehtolauluja. Sari Kaasinen rohkaisee vanhempia laulamaan lapsilleen.
Tuutulaulut vetivät vauvaperheitä kirkkoon
Kun samassa tilassa on yli neljäsataa konserttivierasta, joista noin puolet on vauvoja tai taaperoita, on tunnelma ainutlaatuinen. Tämä koettiin viime viikolla Temppeliaukion kirkon Vauvakonsertissa, jossa Sari Kaasinen leikitti ja laulatti lapsiperheitä.
Seurakunnista lähettiin tuhatkunta konserttikutsua noin puolivuotiaille pienokaisille heidän omalla nimellään. Tapahtuma on osa Pienelle parasta -projektia, joka syntyi Helsingin seurakuntien tahdosta pitää yhteyttä lapsiperheisiin. Tarkoituksena on tukea kotien kristillistä kasvatusta ja tarjota perheille aineistoa, jonka avulla he voivat käsitellä uskontoon liittyviä kysymyksiä.
http://www.youtube.com/watch?v=Cbrv5SXlp0E&feature=player_embedded
Tunnelma kirkossa oli sykähdyttävä. Välillä pienokaiset tepsuttivat tutkimaan tilaa ja ihmettelemään ääniä, väenpaljoutta ja toinen toisiaan.
– Tämmöisissä konserteissa ei ole tiukkaa etikettiä. Minusta on päinvastoin ihanaa, että ympärillä on elämää. Ei kannata pelätä, että lapsi alkaa itkeä. Se ei meitä esiintyjiä häiritse. Ja sekin kuuluu asiaan, että voi taaperrella pitkin lattioita, Sari Kaasinen sanoo.
Kun Kaasisesta itsestään tuli äiti, lauluja lapsille, isille ja äideille alkoi vain syntyä. Hän alkoi tutkia kehtolaulua myös perinteenä.
– Jokaiselle on laulettu tuutu- ja kehtolauluja, rauhoituslauluja, lorutuksia sekä leikityksiä. Kiinnostuin siitä, miten ne elävät tänä päivänä. Aihepiiri oli mukana myös Sibelius-Akatemialle tekemässäni tohtorintutkinnossa. Materiaalia kertyi yllättävän paljon.
Tuutulaulu voi Sari Kaasisen tuntuman mukaan suomalaisissa perheissä hyvin.
– Ilta- ja kehtolaulut ovat maailman vanhin musiikin muoto. Kaikki on alkanut siitä, että äiti on hymissyt, hyrissyt tai äännellyt lapselleen rauhoittaakseen tai viihdyttääkseen tätä. Kun saat lapsen käsivarsillesi, alat hyssyttää ja hypittää, laulaa ja höpöttää. Se on primitiivinen reaktio, jossa ei ole väliä sillä, laulaako oikein tai muistaako sanoja. Jokaisella on omat versionsa lauluista. Konserteissani haluan rohkaista laulamaan.
Vauvakonsertteja on kyselty muuallekin maahan.
– Nämä ovat itsellenikin ainutlaatuisia tilanteita. On aina yhtä sydämeenkäypää nähdä pieniä – he ovat niin viattomia ja kauniita. Ja koskettavaa on myös äidin onni ja vanhempien ylpeys lapsesta.
Äitinä Sari Kaasinen tietää omasta kokemuksesta, että kynnys kotoa lähtemiseen voi olla joskus suuri.
– Jos pystyn tuomaan iloa ja rohkaisemaan, koen onnistuneeni. Se on paras kiitos ja saa jaksamaan, Kaasinen hymyilee.
Outi Ikonen
Jaa tämä artikkeli: