null Työkaludivari on eläkeläisen harrastus

Reijo Liman eläkeharrastus on työkaludivarin pitäminen. Kuva: Sirpa Päivinen

Reijo Liman eläkeharrastus on työkaludivarin pitäminen. Kuva: Sirpa Päivinen

Työkaludivari on eläkeläisen harrastus

Kaupungin kasvo: Reijo Liman.

On arkiaamu, ja Hämeentiellä sijaitsevan Työkaludivarin ovi käy koko ajan. Divarin omistaja Reijo Liman etsii eri-ikäisille miehille näiden tarvitsemia varaosia. Seinällä yhdestä koukusta roikkuu paksu nippu erilaisia sahoja, toisesta vasaroita ja kolmannesta kuulosuojaimia.

Reijo Liman perusti liikkeensä viime laman aikaan.
­– Kun lama vei työt, päätin kaverin kanssa ainakin myydä omat työkalut pois. Siitä tämä lähti.

Ennen lamaa Liman teki muun muassa ikkunaremontteja ja asfalttitöitä sekä kulki merillä. Kun omat tavarat oli myyty, Liman alkoi haalia lisää huutokaupoista ja kirpputoreilta.

Laman aikaan asiakkaita riitti. Kun ihmisillä alkoi taas olla rahaa, käytettyjen tavaroiden kauppa hiljeni. Työkaludivari on kuitenkin jatkanut koko ajan ja jatkaa edelleen, vaikka Liman on ollut jo pari vuotta eläkkeellä.
– Ei tällä rikastu, tämä on eläkeharrastus.

Liman ei enää etsi aktiivisesti myytävää. Hän hakee tavaraa pyynnöstä lähinnä ”mummojen nurkista”, kun nämä muuttavat palvelutaloihin. Enimmäkseen hän ostaa myyntiin kauppaan tuotuja työkaluja.

Nykyinen lama ei ole juuri näkynyt asiakasmäärissä. Korjausrakentamista on toki paljon nyt, kun siihen saa valtion suhdanneluonteista avustusta.

Kohtauspaikkana työkaludivari toimii myös selvästi. Niin ikään eläkkeellä oleva Raimo Kinnunen istuskelee liikkeen ainoalla tuolilla ja kehuu kaverinsa kauppaa vuolaasti. He ovat tuttuja monien vuosien takaa. Molemmat viettivät lapsuutensa Puu-Vallilassa ja asuvat edelleen lähistöllä.

Autoja kulkee Hämeentiellä ohi niin, että meteli on melkoinen. Vanhat vallilalaiset eivät kuitenkaan pidä nykyruuhkia minään. Ennen metroa ruuhka ylettyi heidän mukaansa täältä rautatieasemalle niin, että koko matka piti madella.

Miehet innostuvat muistelemaan menneitä:
– Vielä 1960-luvulla Päijänteentiellä oli vossikkatalli ja talleja muutenkin kaikkialla. Lumet ja jätteet ajettiin hevosilla rantaan.

Liikkeeseen pistäytyy kolmaskin kaveri.
– Ennen juotiin kahvit takahuoneessa, mutta nykyään käydään kahvilla naapurin kuppilassa, Raimo Kinnunen kertoo.

Asiakkaita käy sopivasti. He kyselevät Limanilta paljon akkuporakoneita, mutta myös kaikenlaista vanhaa.

Läheisiltä puutaloalueilta tulee ihmisiä, jotka haluavat korjata talonsa perinteiseen tyyliin vanhoja työkaluja käyttäen. Jos vanhan asunnon ikiaikainen sähkökaappi kaipaa varaosaa, sellaista voi olla turha hakea tavallisesta rautakaupasta. Täältä sellaisen voi löytää.

Viime vuosina asiakkaat ovat tarjonneet Limanille yhä enemmän työkaluja, jotka on tehty halvalla Aasiassa. Niiden laatuun hän ei luota.
– En osta huonoa tavaraa. Ei sellaista kehtaa myydä eteenpäin.

 

Tee Se Itse -messut järjestetään Messukeskuksessa 6.–8.11. Tarjolla on vinkkejä oman kodin kunnostukseen, nikkarointiin ja kalusteiden entisöintiin.

P.S. Asun Kumpulassa, mutta en puutalossa, vaikka asuisin sellaisessa mielelläni.
Nautin hyvästä ruoasta ja lomailusta. Ennen eläkkeelle jäämistä loman pitäminen ei kuulunut tapoihini.
Ihmettelen Matti Vanhasen hallitusta, jossa on vaikka mitä ihmeellistä.

Jaa tämä artikkeli: