Kuva: Sirpa Päivinen

Työn hakemisesta virkkaamiseen

• 28.04.2014 13:30

Kun biokemisti Oona Rechardt, 40, palasi viime kesänä lomaltaan, esimies tuli hänen työhuoneeseensa.

– Hän puhui ensin kaikkea muuta, kunnes sai sanottua, että sinut tullaan irtisanomaan, Rechardt muistelee.

Uutinen ei yllättänyt, sillä työntekijöitä oli jouduttu lomauttamaan ja töiden jatkumista jännitti koko tiimi. Nainen ehti työskennellä pienessä bioalan startup-yrityksessä neljä ja puoli vuotta.

– Se oli pitkään löysässä hirressä roikkumista. Irtisanominen tuntui kamalalta ja epätodelliselta. Toisaalta olin helpottunut, sillä työilmapiiri oli huono. Esimies oli enemmän huolissaan omasta kuin meidän muiden selviytymisestä.

Irtisanominen herätti monia tunteita kiukusta epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen. Tunteiden purkaminen kuitenkin helpotti.

– Olen antanut itselleni luvan kaikkiin tunteisiin. Miehenikin on sanonut, että olen nyt ihan eri ihminen kuin ennen irtisanomista, vapautuneempi.

Työstä ja työyhteisöstä luopuminen otti silti lujille. Aluksi Oona Rechardt kävi jopa pitkillä lounailla entisessä työpaikassaan, kunnes totesi, että se ei ehkä ole hyvä juttu toipumisen kannalta.

Nyt arki on rytmittynyt toisin. Aamuisin Oona lähettää 8- ja 10-vuotiaat poikansa kouluun. Sitten hän juo aamukahvia ja nautiskelee omasta rauhasta. Myös perheen puolitoistavuotiaat kissasisarukset ovat tottuneet siihen, että heilläkin on päivisin seuraa.

– On päiviä, jolloin ajatukset kiertävät epävarmuudessa ja tekee mieli kaivautua sohvan pohjalle. Mutta sinne ei voi jäädä, kun on lapsia.

Bioalan töitä on niukasti tarjolla, ja odottavan aika on ollut pitkä. Ensimmäiseen työpaikkahaastatteluun Oona Rechardt pääsi vasta viiden kuukauden kuluttua työttömäksi jäämisestä. Se oli kuitenkin positiivinen kokemus, sillä hän sijoittui kolmen parhaan joukkoon.

– Olen tehnyt myös avoimia hakemuksia, sillä vain pieni osa työpaikoista tulee julkiseen hakuun.

Vertaistuki on antanut voimaa. Oona on jo jonkin aikaa ollut mukana Omaehtoisen työllistymisen tuki ry:n työnhakuboosteri-ryhmässä.

– On todella mukava jutella samassa veneessä olevien ihmisten kanssa. Olen myös opiskellut avoimessa yliopistossa johtamisen perusteita ja työyhteisön sosiaalipsykologiaa.

Oona Rechardtin taloudellinen tilanne on kohtalainen, sillä hän saa vielä vuoden ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Myös se helpottaa, että puolisolla on töitä. Kuitenkin, jos uutta työpaikkaa ei tässä ajassa löydy, on edessä työmarkkinatuelle putoaminen. Oona yrittää olla ajattelematta sitä, mutta välillä ajatukset karkaavat väkisinkin toimeentuloon.

– Jos ei tärppää, on pakko miettiä alan vaihtoa. Juuri nyt minulla ei ole kuitenkaan aavistustakaan, mitä se voisi olla.

Perhe on joutunut karsimaan kaiken ylimääräisen. Oona on tinkinyt myös omasta hyvinvoinnista ja hemmottelusta, kuten hieronta- ja kampaajakäynneistään. Toisaalta nyt on enemmän aikaa vesijuoksuun, lenkkeilyyn, virkkaamiseen ja itsensä kuuntelemiseen.

Marjo Hentunen