Työn uuvuttama
Kun työn varjo pimentää vapaapäivätkin, asialle on syytä tehdä jotakin.
Työuupumus tuntuu vaivaavan yhä useampaa. Kuinka useaa, Työterveyslaitoksen tiimipäällikkö Salla Toppinen-Tanner?
— On arvioitu, että joka neljännellä työssä käyvällä on työuupumuksen oireita. Vakavia ne ovat parilla prosentilla työvoimasta.
Mistä oireista työuupumuksen tunnistaa?
— Ensinnäkin ihminen on jatkuvasti voimaton ja väsynyt. Toiseksi hänen ammatillinen itsetuntonsa on heikentynyt ja tunne saattaa ulottua itsetuntoon kokonaisuudessaan. Kolmantena pääoireena tulee kyynistyminen ja työn ilon katoaminen.
— Työuupumus ei aina tule ilmi töissä. Työpaikalla ihminen saattaa nimittäin jaksaa vielä jotenkin, mutta kotona hän ei sitten jaksakaan enää mitään. Kun hän ei suoriudu normaaleista askareista, ei pysty ratkaisemaan tehokkaasti ongelmia eikä tahdo tavata muita, ihmissuhteet alkavat kärsiä.
Milloin on syytä hakea apua?
— Oireet ovat vakavia, kun niitä on päivittäin ja viikoittain, ja kun viikonloput ja lomat eivät riitä palauttamaan olotilaa normaaliksi.
Mistä saa apua?
— Minä ottaisin asian puheeksi työpaikalla. Esimiehen tehtäviin kuuluu varmistaa, että työympäristö on turvallinen myös henkisesti. Moni saa kuitenkin apua vasta työterveyshuollosta.
— Sairausloman syyksi merkitään usein masennus. Työuupumus ei itsessään ole virallinen, Kelan sairaspäivärahaan oikeuttava diagnoosi. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksei se voisi olla, kun se kerran aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Työuupumus on hyvä kirjata diagnoosiin lisämääreeksi, jotta ongelman todelliset syyt otettaisiin työpaikalla vakavasti.
Mikä tarkalleen uuvuttaa työntekijän?
— Liiallinen työmäärä, liian vaikeat työtehtävät ja ristiriitatilanteet työpaikalla. Myös epävarmuus töitten jatkumisesta ja työntekijöiden aseman muuttuminen lisäävät stressiä. Työuupumushan on kroonista stressiä.
Ovatko kiltit ja tunnolliset suuremmassa vaarassa uupua kuin toiset?
— Sellaista löydöstä ei ole. Työssä uupuminen ei johdu yksilöllisistä ominaisuuksista vaan työn piirteistä. Työssä voi uupua millainen ihminen hyvänsä.
— Ylitunnollisuus voi tietysti johtaa täydellisyyden tavoitteluun, jolloin ihminen haalii itse itselleen liikaa tekemistä. Toisaalta kun tietää tehneensä työnsä tunnollisesti, ei tule niin paljon stressikuormaa.
Olet tehnyt väitöskirjasi työuupumuksesta. Mikä on sinusta ollut yllättävin tutkimustulos?
— Pitkän aikavälin seurantatutkimuksista käy ilmi, että henkinen kuormitus aiheuttaa oikeasti fyysisiä muutoksia. Krooninen stressi ennakoi vakavia sairauksia. Minulle oli pysäyttävää tajuta, että yhteys on selvästi olemassa. Ongelmaa ei siis kannata vähätellä!
Työuupumus hiipi Merviin hitaasti. Hän oli aina pitänyt työstään. Pikku hiljaa töihin lähtö ei kuitenkaan enää innostanut aamuisin.
Asiakaspalvelu, joka oli aiemmin ollut mukavaa vaihtelua toimistotyölle, alkoi huomaamatta viedä yhä enemmän Mervin työaikaa. Kuin varkain oltiin lopulta tilanteessa, jossa Mervi enää ehtinyt hoitaa pääasiallisia työtehtäviään toimistossa tarpeeksi hyvin.
Tilanne ahdisti tunnollista Merviä, joten hän alkoi ottaa töitä kotiin iltaisin ja viikonloppuisin. Ajatukset olisivat palanneet pakonomaisesti töihin joka tapauksessa.
Mervi alkoi niin töissä kuin kotonakin unohdella tärkeitä asioita. Joskus kokonaiset päivät katosivat muistista. Päällimmäinen tunne oli päivin ja öin jatkuva ahdistus kaikesta, mitä olisi pitänyt tai vielä pitäisi tehdä.
Mervi kertoi esimiehelleen kokevansa, ettei hän millään ehtinyt tehdä, mitä häneltä odotettiin. Esimies reagoi lohduttavilla sanoilla, mutta mitään muutoksia työnjakoon ei seurannut.
Työkaverit alkoivat näyttää itserakkailta ilkimyksiltä, jotka kuhnailivat omissa työtehtävissään tai yrittivät siirtää niitäkin Mervin harteille. Tuntui sietämättömän epäreilulta, jos joku oli sairaslomalla. Muutaman kerran Mervi löysi itsensä räyhäämästä kollegoilleen niin ilkeästi, ettei itsekään jälkeenpäin ollut uskoa sitä todeksi.
Kun Mervillä olisi ollut vapaa-aikaa, hän vajosi saamattomuuteen. Aiemmin harrastuksissaan aktiivista naista ei enää huvittanut lähteä minnekään, ei tavata ketään eikä tehdä mitään. Kodin imurointikin tuntui ylivoimaiselta lisävaatimukselta.
Työterveyslääkäri diagnosoi lopulta Mervillä vakavan työuupumuksen. Hänet lähetettiin pitkälle sairauslomalle ja terapiaan. Nyt myös esimies otti hänen uupumuksensa vakavasti. Hän vähensi tehtäviä, jotka Mervin odotetaan työajallaan ehtivän tehdä.
Terapiassa Mervi oivalsi olevansa ylikiltti. Hän tiedosti käyttäytyvänsä niin, että liian iso kuorma vastuuta kasautuu herkästi hänen harteilleen myös harrastuspiireissä ja parisuhteissa.
Sairauslomalta palattuaan Mervi on opetellut sanomaan ”ei” ylimääräisille velvollisuuksille sekä töissä että vapaa-ajalla.
Mervin nimi on muutettu.
Vinkkejä uupumuksen selättämiseen
- Tee vapaa-ajalla jotain ihan muuta kuin töissä. Palautuminen onnistuu parhaiten, kun mahdollisimman harva asia muistuttaa töistä. Jos esimerkiksi käytät työssäsi tietokonetta, pidä se vapaapäivinä kiinni. Liikuntaa harrastaessa oma kehokin tukee psykologista palautumista.
- Ota psykologinen rokotus. Kuvittele, mikä olisi pahinta, mitä työelämässä voisi sinulle tapahtua. Laadi kirjallinen toimintasuunnitelma sen varalle. Kikan on todettu toimivan psykologisena rokotuksena, joka lieventää ahdistusta tulevasta.
- Kysy, mitä oikeasti kuuluu. Kivalla työpaikalla työntekijät kantavat vastuuta työilmapiiristä. Mikset sinä olisi se, joka ensimmäisenä kysyy ärtyisältä työkaverilta, mitä hänelle oikeasti kuuluu?
- Älä pakoile muutosta. Muutos pelottaa. Moni työuupumuksesta toipunut on kuitenkin kiitollinen siitä, että sietämätön tilanne pakotti parantamaan elämänlaatua ja selkiyttämään itselle tärkeimmät arvot.
- Katso uravalintaasi silmästä silmään. Joskus oma luonne ei sovi yhteen ammatin vaatimusten kanssa. Opettajan työ voi esimerkiksi käydä liian rankaksi, jos ei ole kovin sosiaalinen tyyppi. Uutta suuntaa voi harkita vaikka ammatinvalinnanohjauksessa.
Jaa tämä artikkeli: