Kapea leipä. Jarmo Åsnabrygg on perustanut amerikkalaisen esimerkin mukaan siivoojien suoran toiminnan ryhmän Oikeutta siivoojille. Kuva: Jukka Granström
Työssäkäyvä köyhä sinnittelee
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka joutuvat tekemään töitä nälkäpalkalla. Työssäkäyvien köyhyys on vaiettu ongelma. On päiviä, jolloin Jarmo Åsnabryggilla ei ole yhtään rahaa.
– Arki on yhtä kitkuttamista, raha ei tahdo riittää millään ja laskut ovat aina myöhässä, kertoo kolmetoista vuotta metrosiivoojana työskennellyt Åsnabrygg.
Metrosiivoojan palkasta jää käteen niukin naukin 1200 euroa. Jo vuokraan menee lähes 800 euroa kuukaudessa. Vuokra maksetaan samalla alalla olevan vaimon kanssa puoliksi.
– Vuosien varrella olen joutunut ottamaan erilaisia lainoja. Kun lyhennän niitä, joudun pian nostamaan saman summan uudelleen tilille. Luottotiedot olen kuitenkin pitänyt kunnossa.
Laskujen jälkeen kolmihenkisen perheen viikkobudjetiksi jää 80 euroa.
– Tyttäremme, 21, käy työharjoittelussa ja antaa meille hieman palkastaan.
Ruokaostokset tehdään vaimon kanssa vuorotellen.
– Vaimo on tullut taitavaksi ja laittaa jokaisen tuotteen hinnan kauppalistaan. Ostamme aina halvinta mahdollista; jauhelihaa, kanasuikaleita, juhlapäivinä metvurstipaketin tai kinkkua. Kurkkua, tomaatteja ja banaaneja syömme myös.
Puoli vuotta sitten Åsnabryggeiltä hajosi tiskikone. Nyt tiskataan käsin. Kaikki kodinkoneet pitää ostaa osamaksulla.
– Minulla on kolme erää läppäristä maksamatta, ehkä sitten.
Tiukasta elämäntilanteestaan huolimatta Åsnabrygg jaksaa ajaa heikompien asiaa. Hän on perustanut muun muassa Oikeutta siivoojille -yhdistyksen ja värvää aktiivisesti siivoojia liittoon.
– Ihmiset ovat niin alistettuja ja aivopestyjä, työnantaja saa huijata heitä mennen tullen.
Metrosiivoojalle avautuu elämän koko kirjo narkomaaneista asunnottomiin, jotka viettävät yönsä metroasemilla.
– Juttelen usein laitapuolen kulkijoiden kanssa. Myös monet bussikuskit ovat tulleet tutuiksi.
Åsnabrygg näkee metrosiivoojan työssä hyviäkin puolia.
– Töitä saa tehdä omassa tahdissa, ei tarvitse mennä kello kaulassa. Mutta jos saisin valita, tekisin sosiaalialan töitä.
Entä tulevaisuus?
– Haaveilen siitä, että voisin jonakin aamuna herätä ilman rahapulaa.
Nasu Kuuvalo työskentelee myyjänä tavaratalon pukeutumisosastolla 30 tuntia viikossa.
– Laskunmaksua ja selviytymistä, luonnehtii Kuuvalo arkeaan.
Työ on fyysisestikin raskasta. Jos esimerkiksi kampanjatuote on loppunut, asiakkaat kiukuttelevat myyjille.
– Työtahti on kiristynyt, mutta tunteja ei saa lisää. Meilläkin on ilmaisia työharjoittelijoita, jotka tekevät samaa työtä kuin palkatut. Paitsi, että se on ihmisten hyväksikäyttämistä, se on
osa-aikaisilta pois.
Rahapulaa on kurjistanut hometalo, jonka Kuuvalo osti miehensä kanssa kolme vuotta sitten. Myyjä oli kätkenyt homeen hajun hajusteilla.
– Petoksesta huolimatta hävisimme ja jouduimme maksamaan vastapuolenkin oikeudenkäyntikulut. Nyt katamme uusilla lainoilla entisiä.
– Hyvä jos 200 euroa jää kuukaudessa laskujen ja Visa-lyhennysten jälkeen, huokaa Kuuvalo.
Rahapula heijastuu myös uneen.
Ammattiyhdistysaktiivina Kuuvalo puhuu ihmisiä, erityisesti siivoojia liittoon, sillä siivoojien asiat ovat vielä huonommin.
– Virolaiset siivoojat ymmärtävät oikeutensa, kauempaa tulevat eivät niinkään.
Kuuvalo haaveilee opiskelusta, sillä hän haluaa mielekkään työn. Voimia elämään tuovat myös luonnossa liikkuminen sekä kissat Mikko-Matti ja Laura.
Sekä Kuuvalo että Åsnabrygg ovat sitä mieltä, että minimikuukausipalkan pitäisi olla vähintään 2500 euroa.
– Kymmenen euron minimipalkka on hyvä ajatus, mutta se ei kovin pitkälle riitä, toteaa Åsnabrygg.
Paluuta menneisyyteen. Näin kuvaa kehitystä tutkija Jouko Karjalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Työssäkäyvien köyhyys on kasvava ongelma. Pätkä- ja osa-aikatyöt ovat lisääntyneet, eikä työehtojakaan aina noudateta. Ilmaisia työharjoittelijoita harrastetaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Olemme alistuneet globaalin maailmantalouden alttarille, reiluja työnantajia saa kohta hakea.
Samaan aikaan, kun työssäkäyvien köyhyys lisääntyy, asuntojen hinnat hipovat pilviä pääkaupunkiseudulla.
– Matalapalkka-alat ovat usein naisvaltaisia aloja, joissa vaaditaan yhä enemmän ammattitaitoa. Myös akateeminen köyhyys on lisääntynyt. Yksinyrittäjistä jopa puolet on köyhiä.
Tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitokselta kertoo, että köyhä on ihminen, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia keskituloista. Vuonna 2009 se tarkoitti
yhden hengen taloudessa noin 1183 euron nettokuukausituloja.
– On muitakin mittareita, kuten omakohtainen kokemus rahan riittämättömyydestä tai toimeentulotukiasiakkuus. Tai että puuttuu vähintään kolme väestön välttämättöminä pitämää hyödykkeitä, kuten kännykkä tai TV.
– Työ on parasta sosiaaliturvaa vain silloin, jos sillä tulee toimeen, Kauhanen painottaa.
Suurin köyhyysriski on työssäkäyvillä yksinhuoltajilla ja yksineläjillä, pienin riski taas taloudessa, jossa ei ole pieniä lapsia ja vähintään kaksi käy työssä.
Jouko Karjalaisen mukaan tuloerojen kasvua selittävät hyvätuloisten irtiotto, työttömyyden korkea taso ja se, että sosiaaliturva on jäänyt jälkeen ansiokehityksestä.
1990-luvun lamassa maahamme ilmestyivät leipäjonot.
– Ajateltiin, että ei se mitään, jos rikkaat rikastuvat, jos köyhistä pidetään huolta.
Niin ei käynyt, köyhistä ei pidetty huolta.
Marjo Hentunen
Lisätietoja: www.oikeuttasiivoojille.webs.com
Jaa tämä artikkeli: