Uudessa työpaikassa sinulle ehkä aluksi kerrotaan kirkastettu legenda siitä, kuka yrityksen perusti, missä ja miten. Lopulta päädytään yrityksen missioon, visioon ja strategiaan.

Jonkin ajan kuluttua kanssasi käydään todennäköisesti kehityskeskustelu, jossa sinä ja päivittäin kanssasi työtä tekevä esimies kangistutte ennalta kirjoitettujen repliikkien toistajiksi.

Kuulostaako tutulta?

Miksi strategista tulosjohtamista yrittävien pomojen huoneet ovat ylimmässä kerroksessa? Miksi neuvotteluhuoneen seinälle on ripustettu perustajien ja edellisten johtajien muotokuvat?

Siksi, että yritysten ja yhteisöjen elämää ohjaavat ikivanhat myytit, vastaa Helsingin kaupungin organisaatiopäällikkö Vesa Paavola kirjassaan Työpaikan ikuiset myytit.

Kun Nokian historiikissa Martti Häikiö vertaa Nokiaa Kalevalaan ja talvisotaan kuvaillessaan sen merkitystä suomalaisille, viittaa hän suoraan mytologiaan.

Jättiyritys Hewlett-Packard on puolestaan rakentanut tarkan mallin mytologisesta autotallista, josta yrityksen huikea menestys sai alkunsa. Paavola vertaa monumenttia seimiasetelmaan.

Tarinan mukaan insinöörit Bill Hewlett ja Dave Packard keksivät 1930-luvulla yrityksensä idean retkellä Coloradon vuoristossa. He alkoivat rakentaa autotallissa sähkölaitteita. Autotallimyyttiä kerrotaan myös Microsoftin perustajasta Bill Gatesista ja Applen perustajasta Steve Jobsista.

Hjalmar Ingman aloitti meijeritoiminnan autotallin sijasta suomalaisittain saunassa. Karl Fazer taas edusti tyypillistä tyhjästä luomisen syntymyyttiä, kuten Paavola sen nimeää. Rahaton yrityksen perustaja aloittaa tyhjästä ja luo työllään jätti-imperiumin, aivan kuten jumalat luomismyyteissä.

Luonnollisesti yrityksen perustajaisien muotokuvat valvovat työpaikan toimintaa edelleen.

Yritysten fuusioita perustellaan myytillä siitä, kuinka kahden vahvan yhdistyessä syntyy yksi vielä vahvempi. Paavolan mukaan fuusiossa usein naitetaan organisaatioita niin, että tulos muistuttaa enemmän riitaisaa uusperhettä kuin yhtä vahvaa joukkuetta.

Yrityksillä oli ennen yhdistämistä omat kulttuurinsa, jotka eivät noin vain muutu. Työpaikkaa ei ohjaa vain se, mikä olisi järkevää. Paavolan mukaan työyhteisön kehittäjä on kuin antiikin myytin Sisyfos, jonka työnä oli vierittää suuri kivenlohkare vuoren huipulle. Aina kun hän sai järkäleen huipulle, se vieri alas, ja työ oli aloitettava uudestaan.

Paitsi että työpaikan kehittäminen on raskasta, käy aina niin, että kun muutos on saatu jotenkuten toteutettua, on ovella jo uusi kehityksen muoti. Eilen oli tavoitejohtaminen, tänään tulosjohtaminen. Juuri kun yritys jaettiin useisiin tytäryhtiöihin, nyt kaikki onkin taas yhdistettävä.

Etsiminen on monen tarinan mytologinen ydin. Myös yrityksissä etsitään kiivaasti uutta. Etsitään Graalin maljaa, kultaista taljaa, viisasten kiveä, Sauronin sormusta, Shangri Lata tai taivasten valtakuntaa.

Kun etsijä palaa menestykselliseltä retkeltä kotiinsa, hän on yhteisönsä sankari. Tällainen sankari pitäisi myös nykyisen työntekijän olla. Paavolan mukaan ainakin työpaikkahaastattelussa kannattaa antaa itsestään kuva urotekoihin valmiina klassisena sankarina.

Johtajan, yrityksen suurimman sankarin, huone on ylimmässä kerroksessa, koska jumalat ovat perinteisesti lähimpänä taivasta.

Kaikki työpaikkojen visiot, Suomessa noin 700 000, sisältävät samoja sanoja: johtava, edelläkävijä, kansainvälinen, menestyvä, kehittyvä, dynaaminen, laadukas, huippu, osaamiskeskittymä ja lisäarvo.

Paavolan mukaan visoissa ja missioissa on kyse autokommunikaatiosta eli itselle viestimisestä. Ei työpaikan visio kuvaa mitään saavutettavissa olevaa, vaan Graalin maljaa tai viisasten kiveä, joka muuttaa kaiken kullaksi. Vision tarkoituksena on vain vahvistaa organisaation itsetuntoa. Touhun kääntöpuoli on, että varsinainen työ saattaa jäädä tekemättä, kun työyhteisön aika menee vision toisteluun.

Kehityskeskustelu on Paavolan mielestä tuloksellisuudessaan intiaanien sadetanssia muistuttava rituaali. Intiaanit eivät itse uskoneet tanssin tuottavan sadetta, se oli vain yhteisöä koossa pitävä rituaali. Samanlaisia rituaaleja ovat tiimin tai johtoryhmän kokoukset, joissa toistellaan asioita, jotka on jo puhuttu käytävillä tai ruokatunneilla.

Jos työpaikan valintasi ei ollut onnistunut, niin lopulta sinusta saatetaan tehdä syntipukki, syypää työpaikan vaivoihin. Työsi saatetaan ulkoistaa, aivan kuten paha monessa mytologiassa. Lopulta suuri joukko työntekijöitä uhrataan saneerauksessa, kuten jumalia on lepytetty aikoinaan ihmisuhreilla. Ja katso, markkinat leppyvät uhrista.

Myyttisen johtajan missio

Reilu viikko sitten Helsingin Sanomien Kuukausiliite (12/2010) julkaisi laajan jutun insinööri Tapani Koivuniemen johtamasta uskonnollisesta kultista ja hänen omistamastaan yrityksestä. Kirkosta eronneen ja oudoksi lahkoksi muuttuneen raamattupiirin jäsenet palvelevat johtajaansa myös yrityksen työntekijöinä.