Työttömän status kaipaa kiillotusta
Työttömyyden syytä etsitään taas yksilöistä. Tapiolan seurakunnan Eteenpäin-ryhmä uskaltaa ajatella toisin.
Työ määrittää suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisen arvon. Työttömyys lyö ihmisen otsaan leiman, ja usein työttömän kohdalla mietitään, mikä ihmisessä on vikana, kun hän ei ole töissä.
”Yhteiskuntamme on rakentunut niin, että ihminen ei ole minkään arvoinen, ellei tee työtä”, Tiina Harju sanoo.
Latokaskessa asuva Harju on kemian alan diplomi-insinööri, työnohjaaja ja coach, ja hän on tehnyt töitä erikoistutkijana niin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeiset vuodet hän työskenteli työhyvinvoinnin asiantuntijana. Nyt Harju on ollut työttömänä noin vuoden.
Harjun mielestä työttömälle on tärkeintä päästä puhumaan, oppimaan toisilta ja ylipäätään pois kotoa neljän seinän sisältä.
”Kun pääsee puhumaan, tulee näkyväksi. Sitä kautta oma arvokkuus kasvaa, jos se on vähän koetuksella.”
1990-luvun massatyöttömyyden aikana työttömyyden sosiaalinen stigma lieveni, sillä jokaisen suomalaisen tuttavapiiriin kuului työnsä menettäneitä. 2000-luvulle tultaessa talous oli lähtenyt uudelleen nousuun, ja markkinavetoinen ajattelu valtasi yhä enemmän jalansijaa.
”Nyt olemme palanneet yksilöselitykseen, jonka mukaan työttömyyden syy on ihmisessä itsessään”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen.
Jo taloudellisista syistä työttömän on vaikea osallistua kulutukseen perustuvaan vapaa-ajan viettoon.
Shoppailu, matkustelu ja kahviloissa istuminen tulevat työttömyysturvan varassa elävälle liian kalliiksi. Häpeän vuoksi työtön saattaa jäädä sivuun muustakin toiminnasta.
Karjalainen mainitsee, että työttömien yhdistyksiä on parhaimmillaan ollut parisataa, mutta nykyisin toiminnassa on enää muutama kymmenen.
”Jo työttömien päiväkeskukseen meno voi olla monelle kynnys”, Karjalainen sanoo.
Karjalainen harmittelee työttömyyskeskustelun koventunutta sävyä. Nykyinen työttömiä syyllistävä ilmapiiri on tutkijan mielestä absurdi.
”Meillä on kymmenkertainen määrä työttömiä avoimiin työpaikkoihin verrattuna. Vaikeina taloudellisina aikoina syytökset tyypillisesti kohdistetaan kaikkein heikoimpiin.”
Työ merkitsee paljon muutakin kuin säännöllistä palkkatuloa. Tapiolan seurakunnan järjestämään Eteenpäin-ryhmään osallistuvat kuvaavat työn merkitystä muun muassa sanoilla elämän sisältö, kutsumus, yhteisöllisyys ja kehittyminen.
Ryhmä on suunnattu työttömille ja työttömyysuhan alaisille.
Eräs ryhmäläinen toteaa, että työttömäksi jäätyä oma identiteetti ja ihmisarvo täytyy määritellä uudelleen.
Yhdelle ryhmän jäsenelle työttömäksi jääminen oli niin kova paikka, ettei hän kuukausiin kertonut siitä edes vanhemmilleen.
”Jos ihmisen itsetunto on määrittynyt työn kautta, voi työpaikan menettäminen olla katastrofi”, Eteenpäin-ryhmän vetäjä, Tapiolan seurakunnan pappi Aarne Laasonen sanoo.
”Toisaalta kaikki työttömät eivät suinkaan koe häpeää, eikä ihmisiä koskaan voi niputtaa yhteen.”
Laasosen mielestä elämä ei saisi olla yhtä kuin työ. Hän neuvoo työttömäksi jääneitä kohtaamaan vihan ja syyllisyyden tunteet silmästä silmään. Sen jälkeen on mahdollista huomata, mitä kaikkea muuta elämässä on tarjolla.
Kenties työ pitäisikin määritellä uudelleen, Aarne Laasonen ehdottaa. Pohdinta voisi alkaa kysymällä, mitä työ on, kuka tekee työtä ja miten paljon. Ehkä tulevaisuudessa voisimme jakaa työn tasaisemmin niin, että sitä riittää kaikille?
”Työttömien ja työssäkäyvien välinen rajanveto pitäisi ylipäätään poistaa. Ihmistä voisi lähestyä aivan eri näkökulmasta, erityisesti ihmisenä”, Laasonen ehdottaa.
Tiina Harju päätyi Tapiolan seurakunnan Eteenpäin-ryhmään viime keväänä. Ryhmä on antanut työttömyyden kokemukseen uusia näkövinkkeleitä.
47-vuotias Harju tietää, että yli nelikymmenvuotiaalla voi olla vaikeuksia löytää uutta työpaikkaa. Hän ajattelee kuitenkin, että tuleen ei kannata jäädä makaamaan.
Sen sijaan Harju on päättänyt ottaa työttömyysajasta kaiken mahdollisen irti.
Irtisanomista seuranneen kesän Tiina Harju vietti mustikkametsässä linnunlaulua kuunnellen ja marjoja poimien. Kuluneena kesänä hän osallistui seurakunnan leireille vapaaehtoisena avustaja
na. Harju toimii myös vapaaehtoisena useissa eri järjestöissä.
Harjun mielestä yhteiskunnan pitäisi arvostaa ihmistä myös sillä perusteella, mitä tämä tekee vapaa-ajallaan ja miten hän toimii yhteisen hyvän eteen.
”Olen miettinyt, miten yhteiskunta voi nyt hyötyä minusta. Ei pidä menettää uskoa itseensä ja ajatella, ettei minusta ole mihinkään, koska kukaan ei halua minua töihin”, hän sanoo.
Harju kannustaa työttömäksi jääneitä keskittymään mahdollisuuksiin uhkakuvien sijasta.
”En halua vähätellä työttömyyttä, se on rankka prosessi. Silti täytyy luottaa siihen, että asiat järjestyvät.”
Kesäkuussa 2014 espoolaisia työttömiä oli 19 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkäaikaistyöttömiä oli Espoossa kesäkuun lopussa 70 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.
Teksti Maaret Väkinen
Kuva Karoliina Ek
Jaa tämä artikkeli: