Pöytä kuntoon. Kaarina Pekurinen ja Timo Mannila paiskivat monipuolisesti vapaaehtoishommia Vuosaaren seurakunnassa. Kauppakeskus Columbuksessa toimivalla Kriisiryhmän kirpputorilla on kautta vuosien rahoitettu diakonialounaita.
Työttömien ryhmä kantaa eteenpäin
Vuosaaren seurakunnan Kriisi-ryhmä toimii turvaverkkona työelämän ulkopuolelle jääneille.
Vuosaarelaiselta Kaarina Pekuriselta meni kymmenisen vuotta sitten työpaikka alta. Samoihin aikoihin hän jäi leskeksi.
– Menin seurakunnan diakonin vinkistä heti mukaan Vuosaaren kirkolle työttömien toimintaan. Kriisiryhmän nimellä toimiva ryhmä otti minut nopeasti porukkaansa. Siellä tuntee yhteenkuuluvuutta ja välittämistä. Jos jollakulla on huolia, yritämme kaikki auttaa.
– Ryhmä kannatteli minua eteenpäin, kunnes löysin uudelleen töitä. Kriisiryhmässä olen ollut mukana siitä lähtien, aina mahdollisuuksien mukaan, sittemmin eläkkeelle jäänyt Pekurinen jatkaa. Parikymmenhenkinen ryhmä pyörittää pienituloisten edullista, viikoittaista ruokailua sekä kirpputoria.
Timo Mannila puolestaan muutti Vuosaareen sairauseläkeläisenä muutama vuosi sitten tuntematta seudulta ketään.
– Kuulin diakonilta, että Kriisiryhmän kirpputorilla kaivattaisiin miesvoimia. Seuraavaksi olinkin pilkkomassa perunoita kirkon keittiöllä. Minut otettiin lämpimästi vastaan.
– Kriisiryhmä tarjoaa minulle mielekästä tekemistä, jossa voi aidosti toimia toisten ihmisten hyväksi. Rupesin oikein odottamaan, milloin tulisi torstai, jotta pääsee kirkolle hommiin. Kriisiryhmästä tuli silloin minun perheeni. Yksinäisyyttä aiemmin podettuani on hienoa huomata, että nyt moikkailijoita riittää, Mannila hymyilee.
Kirkon keittiöllä Pekurinen ja Mannila löysivät toisistaan elämänkumppaninkin.
Kriisiryhmän toiminta käynnistyi vuonna 1993 järjestämällä työttömille ilmaisia ruokailuja. Varoja ryhdyttiin keräämään kirpputorilla. Kaupunginosa oli suuren murroksen kourissa. Laman lisäksi huolia kasasivat raju rakentaminen ja maahanmuuttajien määrän kasvu. Seurakunnan tuella Vuosaareen perustettiin myös oma työttömien yhdistys.
Tuolloin ajateltiin, että työttömien ruokailu on väliaikaista toimintaa, jota jatkettaisiin siihen saakka, kun ajat paranevat. Kriisiryhmä on kuitenkin vakiintunut osaksi seurakunnan diakoniatyötä. Vaikka lama hellitti, tuloerot kasvoivat. Kun ruokailijoita oli huippuvuosina pitkälti toistasataa, on heitä ollut viime vuosina keskimäärin 70.
Yksi Kriisiryhmän perustajista, silloinen diakoniapappi Seppo Tirkkonen toteaa, että kun laman myötä seurakunnan diakoniavaroja leikattiin, ilman vapaaehtoisten säännöllistä työpanosta toiminta ei olisi onnistunut.
− Eri tavoin siipeensä saaneista tuli uskollisia vastuunkantajia. Konkreettinen tekeminen on ollut keino saada myös miehiä toimintaan.
– Diakonialounaan sosiaalisella puolella on monelle ruokailijalle vielä suurempi merkitys kuin edullisella hinnalla. Yksin syöjistä tulee yhdessä syöjiä, Tirkkonen jatkaa.
Pahimman laman aikaan noin 20 helsinkiläisseurakunnassa kokoontui työttömien toimintaryhmiä. Myöhempinä vuosina seurakunnat keskittyivät tukemaan työttömien omaehtoisuutta näiden omien yhdistysten kautta. Myös yhteiskunnan päätöksiin vaikuttaminen nähtiin tärkeäksi esimerkiksi Vuosaaressa.
− Yhteiskunnan tuki työttömien yhdistyksille on nyttemmin hiipunut niin, että niille ei jää mahdollisuuksia vaikuttamistyöhön. Seurakuntien tuki yhdistyksille voisi olla taas aiheellista, vaikkapa osallistumalla työntekijän palkkaamiseen. Yhdistyksillä on paikkansa toivon ylläpitäjinä työttömyyden keskellä, Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pastori Raija Korhonen pohtii.
Teksti Eila Jaakola
Kuva Liisa Huima
Jaa tämä artikkeli: