Työyhteisötaitoja televisiosta
Tänä syksynä aloitin uuden, omaehtoisen johtamiskoulutuksen tv:n ääressä. Englantilainen tv-sarja Downton Abbey on malliesimerkki organisaation johtamisesta.
Kartano-organisaatiota johtaa jaarli Grantham. Taustalla häärii hallituksen puheenjohtajana jaarlin äiti, leskikreivitär Grantham, joka puuttuu jatkuvasti poikansa päätöksentekoon. Kartanosta löytyy myös useita tiimejä ja tiimijohtajia. On hovimestari, on keittiön pääkokki ja sisäkköjen esimies.
Tarina sijoittuu 1900-luvun alun Englantiin, Titanicin uppoamisen aikoihin. Jaarli Grantham on etuoikeutettu kartanoisäntä ja palvelijat alemman kerroksen väkeä.
Menneen maailman naurettavuuksista huolimatta jäin heti koukkuun, sillä sarjan jokaisessa osassa näyttäisi nousevan esille erilaisia työyhteisöongelmia. Ensimmäisessä jaksossa jaarli Grantham osoitti johtajan taitonsa palkkaamalla vammautuneen miespalvelijan, jonka pärjäämiseen kukaan muu ei uskonut. Jaarli uskalsi kuitenkin vastustaa yhteisön painetta, ja palvelija Batesin toimenkuvaa hieman muuttamalla miehestä saatiin erinomainen työntekijä.
Rouva Huges, sisäkköjen pomo, totesikin myöhemmässä jaksossa, että kaikilla meillä on arpia, sisäisiä tai ulkoisia, ja ne on hyväksyttävä.
Toisessa osassa Grantham ryhtyi koulimaan itselleen seuraajaa nuoresta, uutta aikaa edustavasta perillisestä. Nuori mies vähätteli palvelijoiden työtä. Jaarli pysäytti nuoren uraohjuksen miettimään kaikkien työntekijöiden roolia. Vähäisinkin työ on tekijälleen tärkeää ja jokaista tarvitaan toimivassa organisaatiossa.
Kolmannessa jaksossa Gwen-sisäkön salaiset haaveet paljastuivat muulle kartanon väelle. Gwen halusi pois sisäkön työstä sihteeriksi, mikä järkytti muita. Muut palvelijat loukkaantuivat siitä, että työtoveri haluaa olla heitä parempi. Yläkerroksen väen mielestä sisäkkö ei osoittanut riittävää
kiitollisuutta työstään.
Vain perheen tytär ymmärsi nuoren naisen halun edetä urallaan ja kannusti häntä hakeutumaan uuteen työhön lupaamalla suosituksen.
Sarjasta näyttäisi löytyvän myös työpaikkakiusaaja. Nyt odotankin mielenkiinnolla, miten kiusaajan toimiin suhtaudutaan. Mitä tekee jaarli, mitä muut yhteisössä? Itse toivoisin, että muu yhteisö tarttuisi yhteistuumin ongelmaan
ja osoittaisi, miten työyhteisössä jokaisen on toimittava yhteisillä pelisäännöillä.
Kirjoittaja on Espoon yhteislyseon lukion rehtori.
Jaa tämä artikkeli: