Uusi oma huone. Laura muutti päihteitä käyttävien vanhempiensa luota runsas vuosi sitten. Lehtisaaren nuorisokoti on hänen kolmas sijoituspaikkansa lähdön jälkeen.
Tyttöjen turva säilyy Lehtisaaressa
Helsingin kaupunki jatkaa tyttöjen sijoittamista kirkon nuorisokotiin. Laura kertoo, millaista siellä on elää.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Esko Jämsä
Huoneessa asuva ”Laura” , 14, imeskelee sydäntikkaria petaamattomalla sängyllä huopaan kääriytyneenä. Hän on juuri palannut koulusta Lehtisaaren nuorisokotiin.
Laura ehtii hyvin kiinnittää julisteensa seinille, koska Helsingin seurakuntien omistama nuorisokoti jatkaa toimintaansa. Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta päätti viime viikolla jatkaa sopimusta sen ja 70 muun lastenkodin ja nuorisokodin kanssa.
Laitoksille on tarvetta, sillä sijaisperheistä on krooninen pula, ja Helsingissä on päätetty tänä vuonna jo noin 150 uudesta huostaan otosta. Niiden määrä pysyy vuodesta toiseen suunnilleen samana.
Huostaan otetuista helsinkiläisistä noin kolmasosa on 16–17-vuotiaita. Lehtisaaren nuorisokotiin saatetaan lähettää tyttö, jonka 18-vuotissynttäreihin on pari kuukautta.
Lehtisaaren nuorisokodin johtaja Tuuli Kanninen ihmettelee välillä, miksi sijoituspäätös tehdään niin viime tingassa. Nuorella on usein jo pitkä lastensuojeluhistoria.
– Muutamassa kuukaudessa olisi saatava todella paljon aikaan alkaen päivärytmistä.
Kysytään Sanna Teirolta , joka on Helsingin kaupungin avohuollon sosiaalityön päällikkö.
– 17-vuotiaiden sijoitukset ovat harvinaisia ja liittyvät yleensä vakavaan päihdeongelmaan tai rikoskierteeseen. Nuorisokotiin sijoitetaan, kun vanhemmat eivät enää jaksa nuorensa kanssa. Sijoitus on viime hetken pysäytys, jolla yritetään auttaa nuorta löytämään tulevaisuudelleen myönteisempi suunta.
Tavallisinta on, että helsinkiläislapsi otetaan huostaan 13–15-vuotiaana. Kuten Lehtisaaren Laura.
Lauran piti lähteä kodistaan, koska sekä hänellä että vanhemmilla oli päihdeongelma.
– Poltin pilveä ja join about 11-vuotiaasta.
Elettiin viime vuoden elokuuta, kun Laura sijoitettiin isosiskon perheeseen. Koska Laura jatkoi päihteidenkäyttöä, hänet siirrettiin noin puoli vuotta myöhemmin väliaikaiseen vastaanottokotiin.
– Siellä ihmiset vaihtuivat koko ajan ja huone piti jakaa. Tavaroita varastettiin, kun ovissa ei ollut lukkoja.
Viime kesänä Laura tuli Lehtisaareen, jossa on tilaa tusinalle 13–18-vuotiaalle tytölle.
– Tämä on paljon parempi laitos. Tunsin yhden täällä asuvan tytön etukäteen ja olen tutustunut muihinkin.
Muutama asia kuitenkin ärsyttää nuorisokodissa: Kännykän sim-kortti pitää luovuttaa yöksi. Vapaata liikkumatilaa on yhden käytävän ja kahden pienen yhteisen huoneen verran. Ovet omaan huoneeseen, isoon ruokailutilaan, kuntosaliin, saunaan ja ulos avautuvat vain ohjaajien avaimilla. Lisäksi vuonna 1968 rakennetussa laitoksessa vetää.
Helsingin seurakuntien nuorisokoti perustettiin ensiksi Leppävaaraan vuonna 1945. Sinne otettiin ”hairahtuneita” tyttöjä, joille tarjottiin ”hyvä koti ja tervettä kouluelämää” sekä ”siveellis-
uskonnollista tukea”, kuten laitosta puuhannut rovasti Verneri Louhivuori kirjoitti kirkkohallintokunnalle.
Kristinusko näkyy yhä Lehtisaaren nuorisokodin arjessa: ennen ateriaa on vapaaehtoinen ruokarukous, jouluna luetaan evankeliumia ja työntekijöiden on kuuluttava kirkkoon. Nuorisokodin johtajan Tuuli Kannisen mukaan uskontoa ei kuitenkaan tuputeta eikä opeteta.
– Asukkaissa on islaminuskoisiakin.
Nuorisokoti jatkaa helsinkiläistyttöjen sijoituspaikkana ainakin neljä vuotta. Nyt tehty sopimus kantaa vuoden 2016 loppuun. Johtaja Kanninen on sopinut yhteistyöstä myös naapurikuntien kanssa, jotta nuorisokodin huoneet pysyisivät täynnä.
Yhden tytön vuorokausihinta on Helsingin hyväksymässä tarjouksessa 225 euroa. Sillä saa merinäköalan arvotontilla, talon oman kokin ja yhden ohjaajan asukasta kohti.
Laura kertoo tulevansa kaikkien työntekijöiden kanssa hyvin toimeen. Hän lopetti Lehtisaaressa päihteidenkäytön, koska ei halua pettää ohjaajien luottamusta. Lisäksi yhdeksättä luokkaa käyvä tyttö on alkanut miettiä tulevaisuuttaan.
Kahvilatyö, kauneusala ja kokkikoulu kiinnostavat. Koulu on alkanut sujua joustavassa perusopetuksessa, ja välit vanhempien kanssa ovat parantuneet.
– Nykyään juttelen paljon äidin kanssa. Sekin on lopettanut päihteet. Olisi kiva kokeilla kesällä himassa asumista, mutta olen valmis asumaan täällä niin kauan kuin pitää.
Mutta nyt toinen nuorisokodissa asuva tyttö haluaa Lauran kanssa talon kuntosalille. Ohjaaja muistuttaa, että on hänen vuoronsa tiskata. Laura ei kuitenkaan ehdi tehdä kumpaakaan, koska isä hakee hänet autolla kotiin syömään.
Jaa tämä artikkeli: