Puheväleissä. Vanhemmat konstaapelit Kirsi Säkkilä ja Janne Korhonen poikkesivat juttelemaan Kampin kauppakeskuksessa hengailevien nuorten kanssa. – Kuvan nuoret eivät liity juttuun.
U-käännös linnan porteilla
Rikostutkintaan joutuneet nuoret ovat löytäneet uusia polkuja yhteistyössä poliisin kanssa.
Teksti Natalia Kisnanen
Kuva Esko Jämsä
Tino, 18, ei ole käynyt koulua yläasteen jälkeen. Helsinkiläisnuorukainen on viettänyt päivänsä ja monesti yönsäkin jengin kanssa.
– Aika paljon olen ollut Pasilassa rikostutkinnassa. Olen ollut tosi väkivaltainen, pahoinpidellyt ihmisiä ja myynyt huumeita.
Jengi ei Helsingin oloissa tarkoita mitään hierarkkista rikollisjengiä, vaan isoa porukkaa yhdessä hengailevia nuoria.
– Voit kuvitella, että kun 50 nuorta menee jonnekin riehumaan, niin kyllä siitä pahaa jälkeä tulee, Tino kuvailee.
Väkivaltarikokset kohdistuvat yleensä toisiin nuoriin, silloin, kun tulee kärhämää toisen kaupunginosan jengin kanssa. Kostoretkiäkin tehdään.
– Pahoinpitelyni olen tehnyt, kun kavereita on loukattu ja olen auttanut heitä, Tino selittää.
– Rehellisesti sanottuna ei rikoksia rahapulan takia aleta tehdä, vaan siitä haetaan tekemistä ja jännitystä. Aluksi on karkkivarkauksia ja lumipallojen heittelyä. Myöhemmin, kun vanhemmat huomaavat, että nuori sekoilee ja dokailee, he eivät enää halua antaa rahaa. Silloin vasta aletaan myydä huumeita tai varastaa rahapulan takia.
Rikollisesti oireilevia nuoria asuu ympäri kaupunkia. Tytötkin ovat tulleet alkoholinkäytön lisääntymisen myötä aggressiivisemmiksi, tietää komisario Jari Taponen.
Hän vetää Helsingin poliisin ennalta estävää toimintalinjaa, joka poimii tällaisia nuoria yksitellen tapaamisiin. Moniammatillisissa ryhmätapaamisissa ovat läsnä poliisin lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja tarvittaessa psykiatri. Heillä on tiiviit kontaktit nuoria auttaviin yhdistyksiin, seurakuntiin ja moskeijoihin.
– Silloin nähdään kokonaistilanne. Nuorella on voinut olla kontakti useisiinkin viranomaisiin, mutta nämä eivät ole tienneet toisistaan. Moniammatillisessa ryhmässä mietimme yhdessä, mitä nuoren hyväksi on jo tehty, mistä hänelle on eniten hyötyä ja miten saamme hänet irti porukasta, jossa on totuttu tekemään rikoksia. Myös nuorten perheitä autetaan.
– Osa asiakkaistamme on päässyt pois rikoskierteestä. Varsinkin mielenterveyspalveluiden saatavuus on siinä merkittävä tekijä, Taponen iloitsee.
Ennalta estävän työn pohjana on poliisin tehokas rikostutkinta, joka selvittää lähes 70 prosenttia yleisillä paikoilla tapahtuneista pahoinpitelyistä.
Valtaosa nuorista käyttäytyy Taposen mielestä paremmin kuin koskaan. Poikkeustapauksia yhdistävät irrallisuuden tunne, rajojen ja aikuisen läsnäolon puute.
– Nuoret ovat hyvin alttiita hakemaan turvaa muista samankaltaisista nuorista, mikäli turvallista aikuista ei ole saatavilla.
– Taustalla on kantasuomalaisten kohdalla usein huostaanottoja tai vanhempien alkoholinkäyttöä. Toisen polven maahanmuuttajilla taas kodin arvojen ja ympäröivän maailman välillä voi vallita voimakas ristiriita. Vanhemmat eivät välttämättä osaa tukea nuorta pärjäämään yhteiskunnassa, jonka kulttuuria ja kieltä nuori voi ymmärtää vanhempiaan paremmin.
Joka kolmas Taposen ryhmän auttamista nuorista on maahanmuuttajataustainen, loput kantasuomalaisia. Tyypillisessä helsinkiläisjengissä pyörii kumpiakin. Vähiten kansainvälisiä lienevät skinijengit.
– Skini-identiteetti voi tuoda järjestäytyneisyyttä turvattoman nuoren elämään, Jari Taponen arvelee ja hymyilee:
– Eräs skini päätti lopettaa jengissä pyörimisen, kun oli tavannut ryhmämme muutaman kerran. Hän muokkasi tatuointinsakin sydämiksi!
Tino kuuluu etniseen vähemmistöön. Hänen vanhempansa eivät tiedä läheskään kaikkea pojastaan.
– Olen kunnioittanut vanhempiani niin kuin meidän kulttuurissa kuuluu, enkä siksi ole näyttänyt kotona, että minulla on ongelmia, Tino kertoo.
Koulussa Tino opiskeli erityisluokalla.
– Luulin varmaan saavani kunnioitusta, kun olin väkivaltainen. Mutta oikeasti, sehän on ihan tyhmä joka antaa kunnioitusta väkivaltaisille tyypeille, Tino pohtii.
Enää Tino ei tee rikoksia. Hän vetäytyi omiin oloihinsa nähtyään joidenkin kavereitten joutuneen linnaan – ja joidenkin kuolleen huumeisiin.
Vetäytyminen palkittiin työpaikalla. Kriminaalihuollon tukisäätiön Jenginuorten rikosten torjuntahanke 2012–2015 värväsi Tinon kokemusasiantuntijaksi, jonka tehtävä on motivoida muita jenginuoria näkemään ja tekemään parempia valintoja. Kaksi päivää viikossa hän viettää tukihenkilönä tarkkailuluokalla.
– Iltaisin pidän nuorille nyrkkeilytreenejä, vien katsomaan leffoja ja kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Jengeissä pyörii tyyppejä, jotka eivät melkein koskaan poistu omasta kaupunginosastaan. Heille joku keilaaminen on ihan uusi juttu.
Joskus nuoret päätyvät kaduille norkoilemaan siksi, että heillä on paljon sisaruksia eikä vanhemmilla ole varaa lasten harrastusmaksuihin. Jenginuorihanke järjestää maahanmuuttajille myös jalkapallotreenejä, taktisesti perjantai- ja lauantai-iltaisin.
Työssään Tino tuntee kasvaneensa ihmisenä. Kun työsopimus päättyy, hän aikoo kouluttautua koulunkäyntiavustajaksi.
– Elämässä voi tehdä hyviä ja huonoja valintoja. Olen oppinut, että jos joku tulee aukomaan naamaa, voin vain kävellä pois.
– Moni kaveri on lopettanut rikokset minun mukanani.
Tinon nimi on muutettu.
Jaa tämä artikkeli: