null Ufoja ääniä radioaalloilla

Valppaana Jukka Mikkola haluaa, että kuulijat voivat ohjelman aikana rauhoittua ja keskittyä musiikkiin.

Valppaana Jukka Mikkola haluaa, että kuulijat voivat ohjelman aikana rauhoittua ja keskittyä musiikkiin.

Hyvä elämä

Ufoja ääniä radioaalloilla

Avaruusromua-ohjelman toimittaja Jukka Mikkola tuntee elektronisen ja kokeellisen musiikin kosmiset äänimaailmat.

Sunnuntai-iltaisin Yle Radio 1:llä kuuluu kummia. Jukka Mikkolan toimittamassa Avaruusromua-ohjelmassa esitellään elektronisia ja kokeellisia äänimaailmoja populaari- ja taidemusiikin risteyskohdista. Musiikkia kuullaan 1900-luvun sähköisistä ensikokeiluista nykypäivään. Jo 25 vuoden ikään ehtineessä ohjelmassa teoksia ei yritetä ahtaa kolmen minuutin singlemittaan.

– Olen halunnut tarjota ihmisille mahdollisuuden laskea pulssia ja keskittyä kuuntelemaan musiikkia pidempinä jaksoina. Jo alussa ymmärrettiin, että Avaruusromun kaltaista ohjelmaa on järkevintä lähettää myöhään illalla. Lähetysajankohta tukee rauhoittumista, Mikkola selittää.

Pitkän uransa aikana toimittaja on haastatellut alan suuria nimiä aina Brian Enosta Steve Reichiin. Ohjelman pääpaino on kuitenkin levymusiikissa ja sen taustoja perkaavissa juonnoissa.

 

Uudenlaiset, ennen kuulemattomat äänet ja ihmiskunnan tulevaisuus liittyvät toisiinsa, sillä ne kuvastavat kaukaisuutta ja jotain ei-maanpäällistä ja ei-maallista.

 

Ajatus avaruusmusiikista on Jukka Mikkolan mukaan peräisin sodanjälkeiseltä 1950-luvulta, jolloin usko tulevaisuuden teknologiaan oli vankka. Tekokuu Sputnik 1 laukaistiin maata kiertävälle radalle 1957, ja avaruusoptimismi näkyi myös populaarikulttuurissa. Vuotta aikaisemmin valmistunut Kielletty planeetta oli yksi ensimmäisistä elokuvista, joiden ääniraita oli elektronista musiikkia.

– Uudenlaiset, ennen kuulemattomat äänet ja ihmiskunnan tulevaisuus liittyvät toisiinsa, sillä ne kuvastavat kaukaisuutta ja jotain ei-maanpäällistä ja ei-maallista. Teknologialla tuotetut äänet liittyivät helposti ihmiskunnan uusiin teknologisiin saavutuksiin.

Meni kuitenkin aikaa ennen kuin elektroninen ilmaisu vakiintui populaarimusiikissa. Karlheinz Stockhausenin kaltaisten säveltäjien teoksia pidettiin akateemisina taideprojekteina, jotka olivat liian vaikeita ja vieraannuttavia tavalliselle yleisölle. Perinteiset melodiakulut ja rytmit puuttuivat.

Kokeellisuus ei Mikkolan mielestä kuitenkaan aina merkitse vaikeutta. Pink Floydin ja muiden yhtyeiden myötä tyylilajien rajat alkoivat limittyä.

– 1950-luvulla ajateltiin, että avaruusmusiikki kuulostaa siltä kuin kissat tappelisivat. Musiikkia ei markkinoitu nuorisolle tai rock-yleisölle. Vasta 1960-luvun lopussa rock, pitkätukkaiset nuoret miehet ja kokeellinen elektroniikka löysivät toisensa.

 

Elektroninen ilmaisu on sulautunut osaksi kaikkea taiteen tekemistä.

 

Yksi Avaruusromua-ohjelman merkittävimmistä tyylilajeista on ambient, maalaileva tunnelmamusiikki. Tuottajapioneeri Brian Eno kehitti ambientia aktiivisesti jo 1970-luvun lopussa, mutta se nousi laajemman yleisön tietoisuuteen 1990-luvun klubikulttuurin myötä. Ihmiset tarvitsivat rauhoittavaa musiikkia juhlimisesta toipumiseen.

– Levy-yhtiöt tajusivat musiikin kaupallisen potentiaalin, ja sitä alettiin julkaista enemmän kuin koskaan aikaisemmin, Jukka Mikkola sanoo.

Samalla vuosikymmenellä musiikinharrastajat alkoivat kerätä vilkkaasti 1960-luvun analogisia soittimia, ja uuden ajan musiikki sai enemmän retropiirteitä. Myös musiikin määrä moninkertaistui. Digitalisoitumisen myötä nuori sukupolvi ei enää erottele akustista ja elektronista toisistaan.

– Elektroninen ilmaisu on sulautunut osaksi kaikkea taiteen tekemistä. Elektroninen musiikki ympäröi meitä, ja tarjonta on valtavaa, musiikkitietäjä pohtii.

 

Perinteisen radion ja internetin yhdistelmä on hirveän hyvä, sillä välineet ruokkivat toinen toistaan.

 

Mikkola sai ensimmäisen vinyylisoittimensa ja -levynsä ”kypsässä kahdeksan vuoden iässä”. Musiikkimaku laajeni nopeasti Rolling Stonesista elektroniseen ja klassiseen.

Ranskalainen säveltäjä Jean Michel Jarre on verrannut 1970-luvun elektromuusikkoja lepakoihin, jotka asuvat omissa luolissaan. Mikkola pitää ilmaisua osuvana, sillä kokeellisen musiikin harrastajia oli hänen nuoruudessaan vähän ja tietoa sai lähinnä brittiläisistä musiikkilehdistä.

Tampereen yliopistossa tiedotusoppia opiskellut nuorimies pääsi musiikkilehtien avustamisen ansiosta tekemään radio-ohjelmia tamperelaiselle Radio 957:lle. Vuonna 1990 häntä pyydettiin toimittajaksi Yleisradion uudelle nuorisokanavalle, Radiomafialle, ja niin Avaruusromua sai alkunsa.

Kesäkuun alussa lähetetään lähes kaksituntinen 25-vuotisjuhlaohjelma samanaikaisesti sekä televisiossa että radiossa. Erikoislähetyksessä eksentrisiä instrumentteja soittavat muun muassa Jimi Tenor ja Esa Kotilainen.

Mikkola kertoo, että television katsojille tarjotaan myös silmänruokaa:

– Studiossa on kolme videotiskijukkaa, jotka tekevät isolle, seinän kokoiselle screenille reaaliajassa elävää grafiikkaa.

Marraskuussa Yle Radio 1:llä käynnistyy seitsemänosainen elektronisen musiikin kulttuurihistoriaan perehtyvä Atomien laulu -sarja. Avaruusromun merkittäviä kappaleita puolestaan esitellään läpi vuoden Kuukauden valinta -verkkoartikkelisarjassa.

Mikkola jaksaa uskoa radion elinvoimaisuuteen, mutta hän haluaa hyödyntää myös uutta tekniikkaa:

– Perinteisen radion ja internetin yhdistelmä on hirveän hyvä, sillä välineet ruokkivat toinen toistaan.

Avaruusromua-juhlalähetys Yle Radio 1:ssa ja Yle Teemalla sunnuntaina 7.6. kello 22.05 - 24.00.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.