Uimaan laivojen kanssa
Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

Uimaan laivojen kanssa

Syvä vesi jäänmurtaja Urhon kupeessa on viileää ja kirkasta. Vastapäisestä Korkeasaaresta Hakaniemenrantaan palaava vesibussi nostaa aaltoja sukellettaviksi. Ohi polkeva heinäsorsien jono keikkuu.

Uimasta on helppo nousta, sillä mattolaiturin vasemmalla reunalla on metalliset tikkaat. Laiturin reunassa on vähän vihreää kasvustoa, mutta muuta levää ei näy.

Kukaan ei pese mattolaiturilla mattoja kuumana elokuisena arkipäivänä kello kolme. Neljä nuorta aikuista kuivattelee uikkareitaan oluttölkit kädessä, ja kolme eläkeläistä keskustelee marjasadosta. Ikääntyneen bikininaisen iho on kuin konjakinruskeaa vintage-nahkaa.

Aurinkoisena viikonloppupäivänä laiturilla ja vedessä saattaa olla kerralla parikymmentä uimaria. Vasta Katajanokalle muuttanut Satu Mustonen päättää juoksulenkkinsä pulahdukseen. Hän huomasi paikan pyöräillessään yöllä kotiin.

– Kun laiturilla näkyi kuutamon lailla loistava mummon takamus, pysähdyin ja havaitsin, että Skattalla on sittenkin uimapaikka.

Pukukoppia tai vessaa ei ole. Jotkut vaihtavat vaatteita matonkuivaustelineiden viereisessä puskassa, jossa oravat ajavat toisiaan takaa.

Helsingissä on toistakymmentä mattolaituria. Uusia ei ole suunnitteilla, koska pesupaikat haluttaisiin ympäristön vuoksi kuivalle maalle.

Mutta vielä on mattolaitureita ja kesää jäljellä.

Pihla Tiihonen

Jaa tämä artikkeli: