Tanja Mustonen (vas.), Vassili Goutsoul ja Nadiya Maksymyuk ihailevat Nadiya Abzon tekemiä motanka-nukkeja Helsingissä sijaitsevassa ukrainalaisten avustuskeskuksessa.
Ukrainaa ei jätetä – tekeminen auttaa, jotta sotauutiset eivät lamaannuttaisi Suomeen tulleita ukrainalaisia
Sotaväsymys painaa kansainvälistä yhteisöä, mutta ukrainalaiset Suomessa eivät anna periksi. Sodan vuosipäivänä kokoonnutaan Senaatintorille.
Leipää ja kassillinen hygieniatuotteita odottaa ovensuussa apua tarvitsevia ukrainalaisia vanhassa liikehuoneistossa Helsingin Vallilassa. Se joka tarvitsee enemmän, voi kiivetä neljänteen kerrokseen. Sieltä löytyy pieni Ukraina, satojen neliöiden aineellisen, henkisen ja sosiaalisen avun maailma.
Apukeskuksen pääkoordinaattori Tanja Mustonen esittelee paikkoja. Seinänvierustoja kiertää lahjoitettujen pehmolelujen solidaarisuusketju. Lastenvaatteet on järjestetty siististi koon mukaan.
– Kun vauvanvaatteet ovat jääneet pieniksi, äiti tuo ne takaisin ja ottaa mukaansa isompia, Mustonen kertoo.
Tänään on neuvontapäivä, ja infopisteellä on useita ihmisiä, jotka kysyvät ohjeita kenties viranomaisten kanssa asioimiseen, kielenopiskeluun tai yrityksen perustamiseen. Mustonen näyttää huoneet, joissa saa kahdenkeskistä keskusteluapua.
Psyykkisen tuen tarvetta riittää, sillä kaksi vuotta jatkunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on vienyt melkein jokaiselta jonkun läheisen. Tähän mennessä Suomesta on hakenut tilapäistä suojelua 65 000 ukrainalaista.
Tanja Mustonen johtaa Vallilassa sijaitsevaa ukrainalaisten apukeskusta. Ukrainalaiset pakolaiset saavat hakea sieltä lastenvaatteita ja kodin tarvikkeita ilmaiseksi.
Tuhannet vapaaehtoiset apuna
Vallilan apukeskus avattiin nopeasti sodan alettua helmikuussa 2022. Keskuksen perusti Ukrainalaisten yhdistys Suomessa tukenaan muun muassa Helsingin kaupunki ja pari tuhatta vapaaehtoista.
Yhdistys perustettiin jo kauan ennen sotaa Suomessa asuvien ukrainalaisten yhdyssiteeksi. Heitä oli silloin viitisen tuhatta. Yhdistys on myös tehnyt Ukrainan kulttuuria tutuksi suomalaisille.
– Ilmapiiri muuttui, kun Venäjä miehitti Krimin ja osia Itä-Ukrainasta vuonna 2014, yhdistyksen puheenjohtaja Vassili Goutsoul kertoo.
Ukrainalaiset alkoivat kantaa vakavaa huolta kotimaansa tulevaisuudesta, ja yhdistys ryhtyi organisoimaan apua sodan uhrien omaisille.
Sodan syttymisen jälkeen kaksi vuotta sitten suomalaisten myötätunto pakolaisia ja koko Ukrainan kansaa kohtaan oli valtavaa. Kaksi viikkoa Venäjän ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen kymmenentuhatta ihmistä osallistui Helsingissä kahden äidin, Susanna Makaroffin ja Reetta Rajalan järjestämään äitien rauhankulkueeseen.
Ainakin yhtä paljon osallistujia oli mukana sodan ensimmäisenä vuosipäivänä järjestetyssä Valoa Ukrainaan -tapahtumassa Senaatintorilla. Lehdissä oli isoja kuvia tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä ja Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrovasta laskemassa kynttilöitä Tuomiokirkon portaille.
Matvii ja Emilia testaavat synttärisankareille rakennettua kuvauspistettä. Mukana ukrainankielisen kerhon ohjaaja Maryna Ljamzina, joka toimi kotimaassaan opettajana.
Rekat ajavat tauotta
Yhdistyksen logistiikkakeskuksesta on ajettu avustusrekkoja Ukrainaan vuodesta 2022. Taisteluiden kiihtyessä kuormia on tehty aina vain tiuhempaan tahtiin.
– Nyt rekat ajavat tauotta. Joinakin päivinä meillä on ollut sata suomalaista auttamassa varastolla, Vassili Goutsoul kertoo.
Ajatukset eivät voi kuitenkaan kaiken aikaa olla taisteluissa, sillä mieli ei kestä sitä. Siksi välillä katsotaan elokuvia, pidetään Punaisen Ristin kanssa kielikahvilaa, tanssitaan ja opetellaan ompelemaan.
Käsillä tekeminen rauhoittaa. Vapaaehtoinen Nadiya Abzon esittelee ompelemiaan motanka-nukkeja, joiden jotkut uskovat suojelevan koteja. Kahdella motankalla on kasvojen päällä risti. Ei nukke lopulta voi suojella, mutta Kristus voi, Tanja Mustonen selittää ristin symboliikkaa.
Nokialla pitkään työskennellyt rahoituksen ratkaisuarkkitehti Nadiya Maksymyuk on miettinyt paljon sitä, miten sotauutisten keskellä voi säilyttää arjen toimintakyvyn.
– Vapaaehtoistyö on loistavaa terapiaa.
Hän seuraa uutisia ja somea paljon, mutta ei enää jatkuvasti.
Rahoitusalan ammattilainen, Nokialla pitkään työskennellyt Nadiya Maksymyuk on muun muassa perustanut Suomeen ukrainalaisen partiolippukunnan.
Sovellus ilmoittaa ilmahälytyksistä
Monella sotapakolaisella on puhelimessaan sovellus, joka ilmoittaa ilmahälytyksistä.
– Meillä on siellä sukulaisia. En kestäisi tätä painetta ilman mahdollisuutta auttaa kotimaatani, Nadiya Maksymyuk sanoo.
Kuorolaulua harrastava kolmen lapsen uraäiti ehtii paljon. Hän on perustanut Suomeen ukrainalaisen partiolippukunnan ja toimii Pasilassa sijaitsevan ukrainalaisen keskuksen vapaaehtoisena koordinaattorina. Keskuksessa on tarjolla kielikursseja ja harrastusryhmiä taiteiden, urheilun ja kädentaitojen parissa. Kirjastosta löytyy muumien viisauksia ukrainaksi ja luennoilla saa tietoa esimerkiksi työntekijöiden oikeuksista.
Maksymyuk muistuttaa, että elämän aloittaminen alusta tyhjästä on vaikeaa. Tiedon saaminen lisää turvallisuudentunnetta, jota ilman kotoutuminen on vaikeaa. Hän on nähnyt, kuinka tieto suomalaisesta lainsäädännöstä ja kulttuurista on auttanut tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin.
Esimerkillinen työ on pantu merkille myös opetus- ja kulttuuriministeriössä. Järjestö sai viime vuonna valtion tiedonjulkistamispalkinnon.
Masentuneita etsimässä
Miten sotaa paenneet ukrainalaiset voivat taisteluiden pitkittyessä? Vassili Goutsoul kertoo, että osa suunnittelee paluuta kotimaahan. He eivät opiskele suomea vaan englantia ja etsivät suorittavaa työtä saadakseen kokoon säästöjä. Toiset ovat päättäneet jäädä tänne ja panostavat kotoutumiseen ja opiskeluun.
Sitten on heitä, jotka ovat jääneet masentuneina koteihinsa. Nadiya Maksymyuk on huolestunut erityisesti iäkkäistä perheettömistä pakolaisista.
– Yritämme innostaa alakuloon vaipuneita mukaan. Juuri heille tällaisen keskuksen merkitys on suuri. Yritän ruuanjakelun yhteydessä saada kontaktin yksinäisiin, muttei se aina onnistu, Goutsoul sanoo.
Hän innostuu kertomaan Temppeliaukion kirkossa edellisenä iltana järjestetystä konsertista, joka toi valtavasti iloa ja yhteenkuulumisen tunnetta. Myös mielenosoituksissa syntyy veljeyttä ja sisaruutta, kun yhdessä kannetaan lippuja ja kylttejä, Goutsoul kertoo.
Sitkeästi rinnalla
Ukrainalaisia luonnollisesti huolestuttaa kansainvälisen yhteisön väsyminen heidän sotaansa. EU:n 50 miljardin tukipaketin saaminen oli valtavan väännön takana. Yhdysvalloista kuuluu ääniä, joiden mukaan Ukraina tuskin saa menettämiään alueitaan takaisin.
Jotta täällä tajuttaisiin, että sota on lähellä eikä Venäjä saa sitä voittaa, Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ja Your Finnish Friends ry. toivat marraskuussa tuhoutuneen venäläisen taistelupanssarivaunun kansakunnan paraatipaikalle Helsingin Kansalaistorille. Kiovan lähellä tuhoutuneessa vaunussa kuoli venäläisiä sotilaita. Venäjä raivostui tempauksesta, eivätkä kaikki suomalaisetkaan pitäneet siitä.
– Minusta on hyvä, että suomalaiset saivat aistia monsterin läheltä, Goutsoul toteaa.
Ukrainalaisten yhdistyksen puheenjohtaja Vassili Goutsoul iloitsee siitä, että Suomen presidentinvaalikampanjassa Ukrainan auttaminen nousi esiin yhteisenä sydämenasiana.
Sodan vuosipäivän suurtapahtuma Senaatintorilla 24.2.
Valoa Ukrainaan -tapahtuma lauantaina 24. helmikuuta 2024 kello 17–17.30 Senaatintorilla Helsingissä. Ohjelmassa kuullaan musiikkia ja Suomen valtionjohdon tervehdys. Kynttilöitä voi tuoda kello 15 alkaen, ja niiden annetaan palaa kahdeksaan saakka. Ylijäänyt steariini käytetään Ukrainassa lämmön ja valon lähteenä.
Kynttilän voi sytyttää myös somessa, tunnisteet #WeMustNOTForget ja #WeStandWithUkraine.
Tilaisuuden järjestävät Helsingin seurakuntayhtymä, Mothersforpeace ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa. Kumppaneina ovat Helsingin kaupunki ja yliopisto, valtioneuvoston kanslia sekä Ukrainan suurlähetystö. Tapahtuman jälkeen Tuomiokirkossa vietetään rauhan messua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vantaan seurakunnat auttavat 20 000 eurolla sodasta kärsiviä lapsia ja nuoria Ukrainassa
AjankohtaistaRahasummalla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun kautta ukrainalaisten lasten ja nuorten koulunkäyntiä muun muassa varustelemalla pommisuojia ja järjestämällä psykososiaalista tukea.
Pääkirjoitus: Venäjän julmuuden täytyy loppua
Puheenvuorot
