Viihdyttäjät vauhdissa. Dave Suich ja Hester Goodman soittavat ukuleleä. Orkesterin perustaja George Hinchliffe väijyy soittovuoroaan taustalla. Kuva: Tero H. Savolainen
Ukuleleyhtye on suositumpi kuin Juudas
Suosionsa hulluina vuosina The Beatles sanoi olevansa tunnetumpi kuin Jeesus. Savoy-teatterin lavalle noussut The Ukulele Orchestra of Great Britain puolestaan sanoo olevansa ainakin suositumpi kuin Juudas. Brittien sarkasmi naurattaa suomalaisiakin. Nauru jatkuu, kun orkesteri lahjoittaa eturiviin englantilaista teetä, lautasen käytetylle teepussille ja kuvan serkun talosta.
Ukulele Orchestra koostuu kahdeksasta ukulelen soittajasta. Ukulele on pienen kitaran näköinen nelikielinen soitin, joka on alunperin lähtöisin Havaijilta. Vastaavia kielisoittimia käytetään perinnemusiikissa myös Keski- ja Etelä-Amerikassa. Sen sointi tuo mieleen Havaijin rannat ja kukkakaulanauhat ja samalla muistuttaa, ettei elämä saa olla liian vakavaa.
Viime vuosina ukulelen soittaminen on noussut trendiksi. Suomessakin alkeiskurssit vetävät harrastajia, koska ukuleleä pidetään hauskana ja leppoisana instrumenttina, jota on helppo oppia soittamaan.
Ukuleleaallon harjalla ovat ratsastaneet myös Pearl Jam -yhtyeen solisti Eddie Vedder, joka julkaisi ukulelelevyn vuonna 2011, ja downshiftaaja-kirjailija Tom Hodgkinson, joka ohjeistaa Vapauden ylistyksessä oravanpyörästä vapautuvia lukijoita soittamaan ukuleleä. Ukulele on elämäntapa, sanoo myös Ukulele Orchestra perustellessaan instrumenttivalintaansa.
Orkesteri ei kuitenkaan ole viimeisen trendin hedelmä, vaikka sen suosion kasvu sitä varmasti on. The Ukulele Orchestra on perustettu 30 vuotta sitten, ja ryhmän tuoreinkin jäsen on soittanut kokoonpanossa jo yli 20 vuotta. Orkesteri käyttää soittimen äänialojen kirjoa bassoukulelestä pieniin taskuun sopiviin sopraanoukuleleihin, ja jokainen orkesterin soittajista myös laulaa.
Kahdeksan laulajan mahdollistama ääniala on vähintään yhtä laaja.
Ohjelmisto koostuu tunnetuista lainakappaleista eri vuosikymmeniltä. Savoyssa orkesterin tuoreimpiin lauluihin kuuluu Pharrel Williamsin kappale Happy, joka ukuleleversiona on alkuperäistäkin onnellisempi. Kappale on omiaan korostamaan soittimeen liitettyä hyvänolon tunnelmaa. Hyvin erilaiset kappaleet sopivat sujuvasti samaan biisilistaan vaihtoehtorockista souliin. Blurin Song 2, David Bowien Life on Mars, Marvin Gayen Heard It Through The Grapewine, Lady Gagan Born This Way ja Ennio Morriconen elokuvamusiikki vaikuttavat orkesterin käsittelyssä kuin ne olisi sävelletty soitettavaksi ukulelella. Savoyssa sekaan mahtui jopa Kraftwerkin Model. Saksalaisen elektron soittaminen ukulelella tuskin tulee mieleen ainakaan alkeiskurssilla.
Konsertin lopussa nähdään versio bändikämppien klassikkovitsistä, kun jokainen orkesterin jäsen laulaa eri laulua yhtä aikaa neljän soinnun kierron päälle, joka lainataan G. F. Händeliltä. Viimeisenä kappaleena soi Sibeliuksen Finlandia, jonka jälkeen Savoy-teatterin ihastunut yleisö taputtaa seisten.
The Ukulele Orchestra of Great Britainin viihdyttävyys ei synny pelkästä musiikista, vaan teatterin, komiikan, havaijilaisen perinneinstrumentin ja populaarimusiikin sekoituksesta. Äänitteeltä ukulelekappaleita kuunnellessa on hankala perustella, miksi ei kuuntelisi alkuperäistä sovitusta. Vasta konsertissa tajuaa miksi – se vain yksinkertaisesti on hauskempaa ukulelella soitettuna.
Tero H. Savolainen
The Ukulele Orchestra of Great Britain Savoy-teatterissa 19.2.
Jaa tämä artikkeli: