Nappaa oppi! Kirsti Lonka saattaa heittää oppilaitaan pehmeällä mikrofonilla. Minerva-torin äänentoistojärjestelmät tekevät monenlaisen kommunikoinnin mahdolliseksi. Kuva: Jukka Granstrom
Ulkoluvusta aivojen aktivointiin: oppiminen saa olla hauskaa!
Hyviä uutisia: jankkaavan ulkoa opettelemisen ajat ovat ohi. Kirsti Lonka levittää uudenlaisen oppimisen ilosanomaa.
Minerva, antiikin ajan viisauden jumalatar, on lainannut nimensä tilalle, jossa Kirsti Lonka nyt viittilöi.
Hän selittää pikavauhtia, kiirehtii paikasta toiseen, näyttää pieniä kolmion muotoisia työpöytiä. Hän kehottaa huomioimaan, että kaikissa kalusteissa on pyörät. Katsojan pää menee pyörälle jo siksi, että tila on valtava.
"Tänne mahtuisi kaksi sataa ihmistä helposti kerrallaan. Ja kaikkea voi muuttaa vaikka kesken tilaisuuden mielin määrin. Suurelle älytaululle voi heijastaa mitä vaan ja äänentoisto pelaa hyvin. Pöydistä voi tehdä suuria kokonaisuuksia, pieniä yksiköitä tai rullata ne sivuun kokonaan", Lonka sanoo.
Tila inspiroi oppimaan
Minerva-tori Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella on kasvatuspsykologian professori Kirsti Longalle melkein kuin oma lapsi. Hän kehitti tilaratkaisut tutkimusryhmänsä kanssa vuonna 2012 yhdeksi Helsingin Design-pääkaupunkihankkeista.
Lonka halusi saada aikaan uudenlaisen oppimisympäristön, joka inspiroi kokeilemaan, jakamaan tietoa uudella tavalla, liikkumaan ja tekemään.
"Kateederilta luennoimisen ja oppilaiden passiivisen kuuntelemisen ajat ovat ohi. Nykysukupolvet ovat tottuneet käyttämään oppimisen välineitä monipuolisesti, ja ihminen oppii parhaiten tekemällä, vuorovaikutuksessa toisiin", professori kiteyttää.
Digi ei ole kunkku vaan palvelija
Lonka korostaa, että paljon puhuttu digioppiminen ei ole sen kummempaa kuin digitaalisten apuvälineiden käyttämistä. Siinä ei hänen mukaansa saa huolestua laitteiden laadusta tai määrästä.
Minerva-torilla on muutama kymmenen tablettitietokonetta. Niitä jaetaan tarvittaessa vain yksi jokaiseen ryhmätyöpöytään. Tabletti on näppärä muistiinpanoväline, mutta se ei saa olla itsetarkoitus.
"Oppimista tapahtuu työryhmän jäsenten välisessä keskustelussa ja tekemisessä, ei siten että jokainen ähertää hiljaa oman näyttönsä ääressä."
Keiku jumppapallolla, loikoile lattialla
Tuolit tilassa harmittavat Lonkaa. Käveleminen paikasta toiseen, jumppapallolla keikkuminen tai joogamatolla pötköttely ovat hänen mieleisiään olemisen tapoja opiskelutilanteissa.
"Kaikki oma aktiivinen toiminta auttaa kiinnittämään opittavat asiat muistiin. Siihen perustuu muistiinpanojen tekemisen idea. Vaikka ihminen ei jälkeenpäin edes katsoisi muistiinpanojaan, hän muistaa asiat paremmin kun on aktiivisesti tehnyt jotakin. Muisti ei ole skanneri, se on tehdas."
Longan teesi on, että jos oppimista halutaan muuttaa, on muutettava vuorovaikutusta. Fyysinen ympäristö, josta Minerva-tori on hyvä esimerkki, on vaikuttava osa muutosta, mutta vain yksi osa. Myös asenteissa on petrattavaa.
"Sukupolvien välinen oppiminen on tärkeää. Opettaja voi oppia oppilaaltaan ja päinvastoin. Myös palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa on paljon opittavaa. Palaute ei ole kehuja tai moitteita. Palaute on ymmärrystä siitä, miten omaa suoritusta voi parantaa."
Professori puhuu tekstiä
Kirsti Lonka on myös tuottelias kirjoittaja. Uusi kirja on parhaillaankin työn alla – Oivaltava oppiminen ilmestyy lokakuussa. Professori myös elää kuten opettaa ja käyttää älyteknologiaa hyväkseen kirjoitustyössään.
"Jossain vaiheessa kyllästyin naputtelemaan ja hankin Dragon dictating -sanelimen. Kirjani syntyy suureksi osaksi niin, että kävelen pitkiä lenkkejä ja puhun samalla koneeseen, joka muuttaa puheen tekstiksi. Tietenkin kirjoitettu teksti pitää vielä muokata, mutta suuret tekstimassat tulevat tällä systeemillä helposti kirjoitetuiksi."
Kirsti Longan lukuisista julkaisuista kannattaa tutustua muun muassa näihin: Tutkiva oppiminen, Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen (1999), Tutkiva oppiminen, Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä (2004).
Jaa tämä artikkeli: