Yksin. Taivaaseen mennään syrjäytettyjen perässä.
Ulkopuolinen
Yksi Raamatun lukemisen tapa on samaistua kertomuksen henkilöihin. Tällä kertaa tarina on tämä.
On kuningas, joka kutsuu poikansa häihin porukkaa. Vieraat eivät tule, sen sijaan he pahimmillaan pieksevät kutsun tuojat. Kuningas suuttuu, tuhoaa kutsutut ja pyytää ihmisiä kadulta juhliin. Kaikki saavat tulla. Yksi on kuitenkin pukeutunut väärin. Tyyppi heitetään pimeyteen uhkaavien sanojen säestyksellä.
Aina kun luen tämän pätkän, olen tuo huonosti pukeutunut juhlavieras. Hirveän tuttu tilanne. Olen usein elämässäni väärään oloon pukeutuneena.
Olen mennyt uusiin porukoihin ja liittynyt innostuneena keskusteluihin omilla näkemyksilläni. Lyhyet vastaukset kertovat, kuinka epäsopivia sanani porukalle ovat. Olen musiikinharrastaja, kun pesisjoukkueen kokoonpanoa valitaan. Olen pilviä hipova ideanikkari jämptin tekijän työtuolilla.
Tällainen on taivasten valtakunta, sanoo Jeesus vertauksellaan. Jos tämä olisi ainoa pätkä, jonka perusteella muodostaisin kuvaa taivaasta ja sen valtakunnan kuninkaasta, ajattelisin, että ei minua varten.
Onneksi Raamatussa on näiden sanojen lisäksi Jeesuksen elämä. Omaan kotikaupunkiinsa häntä ei huolittu. Hän ei kelvannut joukoille, vaan hänet tuomittiin. Hän puhui niin, että hänet vangittiin. Hänet ristiinnaulittiin kahden väärintekijän väliin. Hän astui alas pimeään tuonelaan.
Uskon siihen taivaaseen, jonne mennään pois pudotetun perässä. Sen valtakunnan portteja ei avaa virheelliseen vaatetukseen takertuva majesteetti vaan mies, joka kantaa kaikkien tahattomien ja tahallisten vääryyksien seuraukset omissa nahoissaan.
Kaisa Kariranta
21. sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät Väri: Vihreä
Valo: Kaksi kynttilää
Tekstit: Ps. 145: 8–13, Jer. 1: 4–10, 2. Tim. 4: 1–5, Matt. 22: 1–14
Jaa tämä artikkeli: