Haave. Halusin tulla hyväksi ihmiseksi.

Unelma

• 05.08.2013 13:15

Nuorena minulla oli unelma, että tulisin hyväksi ihmiseksi. Kuitenkin nyt vanhemmiten huomaan, ettei unelma toteutunut ollenkaan. Tämän tästä löydän itsestäni huonoja piirteitä. Kateus on yksi niistä, ja joskus sen seuralaisena myös katkeruus.

Jossakin toisessa saatan ihmetellä samoja piirteitä ja hämmästellä hänen kyvyttömyyttään edes tunnistaa niitä. Mutta mitä teen itse? Kysynkö koskaan, miksi kadehdin, ja miksi en siitä luovu? Miksi sallin sen myrkyttää elämääni?

Jos olis sen verran ehjä, että kestäis olla rikki. / Jos olis sen verran voimaa, että kestäis olla heikko, riimittelee lauluntekijä Jari Kekäle.

Riipaisevasti hän avaa ihmisen eri puolia. Totta on, että jokaisessa meissä on sekä vahvuutta että heikkoutta. Joskus suojapanssarin takana, joskus paljaampana. Myös hänessä, jota kadehdin. En kuitenkaan voi tietää, miksi hän ottaa tai saa itselleen sen, minkä minäkin olisin halunnut.

Hänen ominaisuuksilleen en voi mitään, mutta omilleni voin, jos vain nöyrryn katsomaan itseäni. Saatan tarvita toista ihmistä peiliksi, josta voin nähdä itseni rehellisesti. Näkisin vikani, mutta myös sen, mistä kateuteni kumpuaa. Ja huomaisin, ettei enää tarvitse vertailla.

Silti en taitaisi muuttua kovin hyväksi ihmiseksi. Siksi tarvitsen joka päivä Jumalan armoa ja nöyryyttä sen vastaanottamiseen.

”Jos näkis sen verran synneistään, että kelpais ristin armo”, Kekäle laulaa.

Kuitenkin hyvyyttä on. Jumalan armon tähden.

Eeva Hurskainen

12. sunnuntai helluntaista