Työn iloa! Päivi Linnoinen haluaa elää kuten opettaa. Arkiset askareet hoituvat helpoimmin reippaalla asenteella. Kuva: Jani Laukkanen
Unelmana yhteinen ilo
Aurinko ei armahda heinäpellolla hikoilevia. Työssä on koko perhe isovanhemmat, vanhemmat ja neljä lasta, Ari, Pirjo, Leena ja Päivi. Ennen iltapäivän ruokataukoa lapset ovat niin väsyksissä, että saavat hillittömiä nauruhepuleita, kunnes isä murahtaa moisen loppumaan.
”Kesävieraat ihastelivat idylliä, mutta meille loma koulusta tarkoitti maalaistalon työteliäintä aikaa. Sunnuntait pyhitettiin, silloin sai mielin määrin pulikoida järvessä ja lukea aitan rauhassa kirjoja”, Päivi Linnoinen muistelee.
Kaavilla, Koskenniemen pikkukylässä pohjoissavolaisessa metsämaisemassa elettiin perusasioiden äärellä. Kolmen kilometrin koulumatka taittui talvella hiihtäen, ja sulan veden aikaan naapurintädit soutivat lapset kouluveneellä Mujevirran yli. Linnoisen lapsuuskotiin tuli sähkö 1970-luvun alkupuolella, samoihin aikoihin kun perheeseen ostettiin ensimmäinen auto.
”Tunnelma automatkoilla oli tiivis! Isä ajoi, mummo istui etupenkillä ja äiti ahtautui neljän lapsen kanssa takapenkille.”
Yhdessä tekeminen saa Päivi Linnoisen syttymään yhä. ”Tervetuloa” on sana, jota hän haluaisi käyttää ja kuulla paljon.
”Me sulkeudumme usein suotta puurtamaan yksin. Saisimme enemmän aikaan ja jakaisimme yhteistyön tuomaa iloa, kun uskaltaisimme rohkeasti avata ovet muidenkin tulla oman osaamisensa, toiveidensa ja ideoidensa kanssa mukaan.”
Rohkeutta siihen vaaditaan, sillä tuttujen rutiinien asettaminen alttiiksi uusille tuulille tuo mukanaan hallitsemattomuutta. Linnoisen mukaan hallitsemattomuus on vain uusi toimintakulttuuri, ja sen mukanaan tuomat törmäykset ovat vain asiaan kuuluvia vaiheita.
”Seurakuntaan täytyy aina saada tulla omana itsenään, ilolla ja ilman velvoitteita. Jokaiselle täytyy muistaa sanoa se tärkeä sana – tervetuloa! Yhtä tärkeää on muistaa kysyä, haluaako ihminen tuoda omaa osaamistaan mukaan ja olla luomassa kenties jotain uutta. Konkreettinen toiminta on se, mikä tuo ihmisille työn iloa ja hyvää tunnetta yhteisöön kuulumisesta”, Linnoinen sanoo.
Hän kertoo esimerkin juuri päättyneestä kirkolliskokouksesta, jota hän kuvailee kokouksissa istumisen maailmanennätysviikoksi. Paikallaanolon katkaisi nuorten järjestämä työpajapäivä, jossa iloinen toiminnallisuus tarttui ja jäi mieleen. Nuoret käsittelivät neljässä ryhmässä kirkolliskokousedustajien kanssa uskonnonopetusta, lauloivat nuorten veisuja, kertoivat mitä lapset ajattelevat kirkosta ja esittelivät ruotsinkielisten omia nuorten kirkkopäiviä.
”Kyllä kirkolliskokouskin jalkautuu – sen päivän päätteeksi nuoret laittoivat meidät leikkimään ponileikkiä, jossa kaikki kirmasivat iloisesti pitkin nurmikoita liperit liehuen”, hän nauraa.
Käytännön esimerkki yhteisestä ideoinnista ja toiminnasta tulee Linnoiselle kirkkoherrana vastaan hyvin konkreettisessa muodossa, kun Tapiolan kirkon remontti alkaa. Sen aikataulu ei vielä ole lukkoon lyöty, mutta kirkkoherraa innostaa jo mahdollisuus saada tilat parhaaseen mahdolliseen käyttöön ja tapiolalaiset tuntemaan kirkon kodikseen.
Ainoa uudistus, jonka Linnoinen tekee varmasti ja muilta kyselemättä, on yksi uusi symbolinen ja käytännöllinen sisustuselementti hänen omaan työhuoneeseensa.
”Ostin nuorten työpajalta kauniin, yksinkertaisen kuvastimen. Moni asia selviää katsomalla itseään peiliin.”
Seurakunta toimii remontin aikanakin, ja Linnoinen odottaa seurakuntalaisten ideoita myös väliaikaisista toimitiloista. Tapiolan seurakunnan nettisivuille (www.espoonseurakunnat.fi/tapiola) tulee kesäkuun alkupäivinä kirkkoherran kirjeen lisäksi uusi palautelaatikko, johon Linnoinen toivoo paljon postia kasvokkain juttelemisen ja puheluiden lisäksi.
”Messu eli jumalanpalvelus eri muodoissaan on minulle tärkeä. Messua suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä seurakuntalaisten kanssa niin remontin aikana kuin sen jälkeenkin. On hienoa päästä pohtimaan, miten vielä voimme yhdessä madaltaa kynnystä tulla messuun.”
Päivi Linnoisen tie kirkkoherraksi on alkanut varhain. Ennen rippikoulua hän piti seurakunnan kerhoa ja pyhäkoulua ja tiesi jo silloin, että teologian opinnot ovat hänen tavoitteensa. Opinnoissaan hän piti eniten raamattutiedosta ja sielunhoidollisista teemoista. Hän oli sairaalaharjoittelussa Auroran sairaalassa ja kaksi kesää Lahdessa sairaalapappien sijaisena.
”Raamattu ja rukous ovat aina olleet minulle kaiken keskiössä. Rukous on niin laaja ja monitahoinen asia, että sen rikkautta haluaisin opettaa. Juuri eilen illalla rukoilin kahden kuolemaa tekevän ihmisen kanssa Isä meidän -rukouksen ennen ehtoollisen jakamista. Ei siinä muita sanoja tarvittu.”
Rukous saattelee Linnoista myös tervetulleeksi Tapiolaan.
”Ihmiset ovat kertoneet, että he ovat rukouspiirissään pyytäneet johdatusta hyvän kodin löytymiseksi meille. Se lämmittää meitä valtavasti.”
Uuteen kotiin Linnoiset muuttavat kahdestaan. Aalto-yliopistolla lakimiehenä työskentelevä Timo Linnoinen on kulkenut vaimonsa rinnalla jo kolme vuosikymmentä.
”Olen kuullut aika monta kertaa, että meillä asuu laki ja evankeliumi. Molempien mukaan koetamme elää”, Linnoinen hymyilee.
Perheen tyttäret Maaria, Sara ja Sofia ovat nuoria aikuisia, ja muuton myötä 20-vuotias nuorimmainenkin pääsee omaan opiskelija-asuntoon.
Ennen toimeen tarttumista Tapiolassa kirkkoherralla on hetki aikaa käydä juurillaan. Hänen isänsä kuoli yli kymmenen vuotta sitten, mutta äiti asuu edelleen Koskenniemen kylässä. Kotitilan hoidosta vastaa Linnoisen isoveli.
”Haluan käydä tervehtimässä äitiä. Hän on elänyt mukana urani vaiheissa ja kannustanut kovasti. Lapsuusperheeni kanssa en kuitenkaan ole pappi, vaan haluan ja saan olla edelleen sisko ja tytär.”
Kuka?
Päivi Linnoinen, 52, Tapiolan kirkkoherra. Teologian lisensiaatti tekee väitöskirjaa Anna-Maija Raittilan teologiasta. 27 vuotta lakimies Timo Linnoisen vaimo, kolmen tyttären äiti.
Missä?
Vielä Nurmijärvellä, Espoossa sitten kun uusi koti on löytynyt.
Milloin?
Messu ja tulosaarna Tapiolan kirkossa 2. kesäkuuta, virkaan asettaminen 13. lokakuuta.
Lue myös:
http://www.esse.fi/896-uusi-suunnannayttaja-tapiolaan
Jaa tämä artikkeli: