Kuva: Rodeo/ Michele Andrea
Uneton ei ole yksin
Moni uneton tuntee olonsa kurjaksi, eikä välttämättä unenpuutteen takia. On aika tavallista, että uneton tuntee olevansa myös jollakin tapaa kelvoton.
”Todellisuudessa unettomat ovat kelvollisia ja tunnollisia huolten kantajia. Asioista vähät välittävät vilperit nukkuvat hyvin”, sanoo psykologi Soili Kajaste, jolla on pitkä kokemus unettomuuden hoidosta.
Kajaste korostaa, ettei herkkäunisuus, kyky havahtua, ole huono ominaisuus. Se on jopa niin tavallinen, että sen on täytynyt olla hyödyllinen ominaisuus ihmiskunnan historiassa.
Kivikautinen ihminen selvisi hengissä vain jos havahtui riittävän herkästi uhkaan, petoeläimen tai vihollisen hyökkäykseen. Herkkäunisuuden ymmärretään olevan geeneissä.
”Uneton voisi arvostaa herkkäunisuuttaan ja miettiä sen hyviä puolia. Mutta jos unettomuus aiheuttaa kärsimystä, on sen kanssa syytä työskennellä.”
Psykologi neuvoo suhteellistamaan asioita. Hän suosittelee vaikkapa arvioimaan omaa kelvottomuuttaan tai kelvollisuuttaan skaalalla 0–100.
”Täysin kelvoton voisi olla ihminen, joka pitää huolta vain omista tarpeistaan. Hän antaa läheisten nähdä nälkää ja kulkea ryysyissä, vaikka itsellä on kaikkea yllin kyllin. Tuohon verrattuna huonounisuus on aika pieni asia.”
Toinen neuvo on hyväksyä unettomuutensa, ja sitten muuttaa sitä.
”Jos ei hermostu siitä, että nukkuu huonommin, olotilasta ei tule niin paha.”
Kirjaa huolet
pois ajatuksista
Unettomuutta aiheuttavia tekijöitä ovat Kajasteen mukaan ajatukset, mielensisällöt ja huolet. Niitä ihminen usein vain vatkaa mielessään – tekemättä mitään konkreettista tilanteen muuttamiseksi.
”Huolten miettiminen kannattaa siirtää päiväaikaan. Ideana olisi käsitellä työasiat työssä ja kotihuolet kotona.”
Mutta miten ottaa kiireisestä työpäivästä aikaa työpaineitten tutkisteluun?
”Kukaan ei pääse siitä, että ajatukset ja huolet vievät aikaa. Mutta ihminen voi valita, tapahtuuko se päivällä vai yöllä.”
Soili Kajaste kertoo monien unettomuuden kanssa kamppailevien löytäneen avun huolihetkestä.
”Se tarkoittaa, että varaa ja rakentaa päivään tietoisesti suhteellisen rauhallisen hetken. Sen aikana voi purkaa päivän asioita ja tutkistella työpaineitaan.
Jos huolihetkestä puhuminen tuntuu liian epäammatilliselta, mikäpä estää varaamasta aikaa työpäiväkirjan kirjoittamiseen tai oman työn suunnitteluun.
Mieltään askarruttavista asioista voi laatia listaa: Mitkä asiat ovat kesken? Missä on ongelmia? Mihin uusiin asioihin pitäisi tarttua? Mitä muuta pitäisi muistaa?
Kun huolet on kirjattu muistiin, ne voi jättää työpaikalle. Niitä ei tarvitse kuljettaa mukanaan kotiin ja uniin.
Toinen menetelmä, jota voi kokeilla, on huoleton paikka.
”Se voi olla kotona vaikkapa jokin tietty tuoli. Kun istun siinä, olen ilman huolia. Jos jokin huoli tulee mieleen, siirryn tuolista, ja murehdin huolen pois muualla”, Kajaste neuvoo.
Miksi unettomuus
voi pelottaa?
Huolten lisäksi unettomuuden taustalta löytyy muutakin. Moni saa henkilökohtaista tuntumaa uniongelmiin vasta joskus nelikymppisenä.
Pitkäikäisyys on uusi piirre ihmiskunnan historiassa. Keski-iässä ihmisen sisäinen säätelyjärjestelmä ei enää toimi yhtä hyvin kuin aikaisemmin
Kuin salamana kirkkaalta taivaalta tuleva unettomuus voi järkyttää ja herättää kauhua: Miten selviän tästä? Jatkuuko tätä ikuisesti? Kuolenko tähän?
”Pahinta on, että ihmisaivojen pelkokeskus oppii kertakokemuksesta, mikä on pelottavaa ja vaarallista. Alkukantaisissa oloissa se on ollut välttämätöntä ihmisen eloonjäämisen kannalta”, Kajaste sanoo.
”Ongelmana on, ettei pelkokeskus opi erottamaan toisistaan abstrakteja ja konkreettisia uhkia. Kun vaara uhkaa, elimistössä syntyy hälytystila: on juostava pakoon tai hyökättävä.
Pakomatkasta tulee oikeastaan kaksinkertainen, jos siitä yritetään selvitä vain lääkkeillä.”
Miten pelon
voi rauhoittaa?
Nukkumisesta ei tule oikein mitään, jos jo valmiiksi pelkää unettomuutta. ”Tärkeätä on rauhoitella itseään ja sanoa, ettei unettomuus ole vaarallista.”
Soili Kajasteen mukaan ihminen voi itse hankkia ja järjestää myötätuntoa itselleen.
”Voi silitellä itseään ja puhua itselleen kauniisti ja lämpimästi. Itsensä kanssa voi lähestyä pelkokeskustelua samaan tapaan kuin rauhoittelisi lasta ottamalla tämän syliin.Jos pelko iskee, sille voi sanoa, että väärä hälytys. Kun rauhoittelee itseään jatkuvasti, se tehoaa lopulta pelkokeskukseenkin.”
Helpottuisiko nukkuminen
vaatimustasoa laskemalla?
Ihmiset ovat erilaisia myös unenlahjojen suhteen: toiset nukkuvat paremmin, toiset huonommin jopa koko ikänsä. Toisaalta nukkuminen usein muuttuu paljonkin elämän mittaan.
Unettomuudella näyttäisi olevan myös sisäsyntyinen puolensa, sillä pitkäuniset ja aamutorkut ihmiset kärsivät muita useammin uniongelmista – ehkä siksikin, että yhteiskunta pyörii paljolti aamuvirkkujen aikatauluilla.
Jokaisen nukkumiselle tekee hyvää, että vuorokausirytmi on suhteellisen säännöllinen, ympäristö on rauhallinen ja mieli ja ruumis saavat rauhoittua ennen nukkumaan menemistä.
”Jos uni ei tule, voi miettiä, mitä sellaista on omassa elämässä ja toiminnasta, joka estää unen tulon, ja sitten muuttaa sitä. Toisaalta on liiallista vaatia, että hyvän unen pitää olla 100-prosenttisen hyvää. Useimmat ihmiset nukkuvat vähän sinne päin. Lievästi huono uni on todella tavallinen”, Soili Kajaste sanoo.
”Siihenkin, että valvoo, voisi varautua etukäteen. Valvominen ei ole niin ikävää, jos ei ajattele ikäviä vaan mukavia asioita. Voisi miettiä lomaa, lastenlapsia tai sitä ihanuutta, jonka kanssa tanssi joskus nuorena.
Jos kuitenkaan omat keinot eivät auta, vaan unettomuus jatkuu jatkumistaan ja vaikuttaa toimintakykyyn, on siihen tietenkin syytä hakea ammattiapua.”
Joka viides on uneton
”Uneton ajattelee, että kaikki muut nukkuvat. Kuitenkin jokaisena yönä noin viidesosa ihmisistä nukkuu huonosti. Jokaisessa bussissa on monia edellisen yön valvoneita ja työpaikalla on monia unettomuudesta kärsiviä. Unettomuus ei näy päälle eivätkä muut sitä huomaa. Kaikki muut eivät siis nuku vaan unettomuus on erittäin yleinen vaiva.”
Soili Kajaste & Juha Markkula: Hyvää yötä. Apua univaikeuksiin. Kirjapaja 2011.
Jaa tämä artikkeli: