Uneton — et ole yksin
Lievä huonounisuus on tavallista.
Moni uneton tuntee olonsa kurjaksi, eikä vain unenpuutteen takia. Uneton saattaa tuntea olevansa kelvoton ihminen.
— Todellisuudessa unettomat ovat kelvollisia ja tunnollisia huolten kantajia. Asioista vähät välittävät vilperit nukkuvat hyvin, sanoo psykologi Soili Kajaste, jolla on pitkä kokemus unettomuuden hoidosta.
Hän korostaa, että herkkäunisuus ei ole huono ominaisuus. Se on niin tavallista, että sen on täytynyt olla hyödyllinen ominaisuus ihmiskunnan historiassa. Kivikautinen ihminen selvisi hengissä vain, jos havahtui riittävän herkästi uhkaan, petoeläimen tai vihollisen hyökkäykseen.
— Ihminen voisi arvostaa herkkäunisuuttaan ja miettiä sen hyviä puolia. Mutta jos unettomuus aiheuttaa kärsimystä, sille on syytä tehdä jotakin.
Unettomuutensa voi myös hyväksyä ja alkaa vähitellen muuttaa sitä.
— Jos ei hermostu siitä, että nukkuu huonosti, olotilasta ei tule niin paha.
Esimies sängyn vieressä
Ensimmäiset ja tärkeimmät unettomuuden aiheuttajat ovat Soili Kajasteen mukaan ihmisen omat ajatukset ja huolet. Niitä ihminen usein vatkaa mielessään tekemättä mitään konkreettista tilanteen muuttamiseksi.
— Huolten miettiminen kannattaa siirtää päiväaikaan. Ideana olisi käsitellä työhuolet töissä ja kotihuolet kotona.
Mutta miten ottaa kiireisestä työpäivästä aikaa työpaineitten tutkisteluun?
— Kukaan ei pääse siitä, että ajatukset ja huolet vievät aikaa. Mutta ihminen voi valita, tapahtuuko se päivällä vai yöllä.
Ehkä kannattaisi uhrata päivällä muutama ajatus sille, miten päästä eroon vakinaisista, ei-toivotuista mielikuvista. Vaikkapa siitä, jossa esimies on vuodekumppanina: hän tulee oikein viereen katsomaan, onko kaikki työt varmasti tehty.
Huolet pois mielestä
Soili Kajaste kertoo monien unettomuuden kanssa kamppailevien löytäneen avun huolihetkestä.
— Huolihetki tarkoittaa sitä, että varaa päivään rauhallisen hetken. Sen aikana voi purkaa päivän asioita ja tutkistella työpaineitaan.
Jos huolihetkestä puhuminen tuntuu liian epäammatilliselta, mikä estää varaamasta aikaa työpäiväkirjan kirjoittamiseen tai oman työn suunnitteluun.
Mieltään askarruttavista asioista voi laatia listan: Mitkä asiat ovat kesken? Missä on ongelmia? Mihin uusiin asioihin pitäisi tarttua? Kun huolet on kirjattu muistiin, ne voi jättää työpaikalle. Niitä ei tarvitse kuljettaa mukanaan kotiin ja uniin.
Unettomuudesta huolten takia kärsivä voi myös kokeilla huoletonta paikkaa.
— Huoleton paikka voi olla kotona esimerkiksi tietty tuoli. Kun istun siinä, olen ilman huolia. Jos jokin huoli tulee mieleen, siirryn tuolista ja murehdin huolen pois muualla.
Unettomuus pelottaa
Huolten lisäksi unettomuuden taustalta löytyy muutakin. Moni saa henkilökohtaista tuntumaa uniongelmiin vasta nelikymppisenä.
— Pitkäikäisyys on uusi piirre ihmiskunnan historiassa. Keski-iässä ihmisen sisäinen säätelyjärjestelmä ei enää toimi yhtä hyvin kuin aikaisemmin, Soili Kajaste sanoo.
Kuin salamana kirkkaalta taivaalta tuleva unettomuus voi järkyttää ja herättää kauhua: jatkuuko tätä ikuisesti?
— Pahinta on, että ihmisaivojen pelkokeskus oppii kertakokemuksesta, mikä on pelottavaa ja vaarallista.
Alkukantaisissa oloissa se on ollut välttämätöntä ihmisen eloonjäämisen kannalta.
— Ongelmana on, ettei pelkokeskus opi erottamaan toisistaan abstrakteja ja konkreettisia uhkia.
On selvää, että nukkumisesta ei tule oikein mitään, jos ihminen jo valmiiksi pelkää unettomuutta.
— Tärkeätä on rauhoitella itseään. Voi sanoa itselleen, että ensimmäinen unettomuuskerta oli pelottava vain siksi, kun ei tiennyt, miten siihen saa apua. Oikeasti se ei ole vaarallista, sanoo Soili Kajaste.
Hänen mukaansa ihminen voi itse antaa myötätuntoa itselleen.
— Voi silitellä itseään ja puhua itselleen kauniisti ja lämpimästi. Pelkokeskustelua itsensä kanssa voi käydä samaan tapaan kuin rauhoittelisi lasta ottamalla tämän syliin. Voi selittää, että alussa äkkiherääminen tuntui kauhealta, mutta tilanne paranee aikaa myöten.
Itseään voi tyynnytellä vakuuttamalla, että huonosti nukkumisesta ei seuraa mitään kauheaa, vaan se menee ohi.
— Kun rauhoittelee itseään jatkuvasti, se tehoaa lopulta pelkokeskukseenkin.
Laske vaatimustasoa
Ihmisillä on erilaiset unenlahjat: toiset nukkuvat paremmin ja toisen huonommin, ehkä koko ikänsä. Toisaalta monien nukkuminen muuttuu paljonkin elämän mittaan.
Unettomuudella näyttäisi olevan myös sisäsyntyinen puoli, sillä pitkäuniset ja aamutorkut ihmiset kärsivät muita useammin uniongelmista. Ehkä siksikin, että yhteiskunta pyörii paljolti aamuvirkkujen aikatauluilla. Jokaisen nukkumiselle tekee hyvää, että vuorokausirytmi on suhteellisen säännöllinen, ympäristö on rauhallinen ja mieli ja ruumis saavat rauhoittua ennen nukkumaan menemistä.
— Jos uni ei tule, voi miettiä, mikä omassa elämässä ja toiminnassa estää unen tulon, ja sitten muuttaa sitä. Toisaalta on liiallista vaatia, että hyvän unen pitää olla sataprosenttisen hyvää. Useimmat ihmiset nukkuvat vähän sinne päin. Lievästi huono uni on todella tavallista.
— Valvomiseen voisi varautua etukäteen. Se ei ole niin ikävää, jos ajattelee mukavia asioita. Voisi miettiä lomaa, lastenlapsia tai nuoruuden ihanaa tanssikavaljeeria.
Jos kuitenkaan omat keinot eivät auta, vaan unettomuus jatkuu ja vaikuttaa toimintakykyyn, on siihen tietenkin syytä hakea ammattiapua.
Soili Kajaste ja Juha Markkula: Hyvää yötä. Apua univaikeuksiin. Kirjapaja 2011.
Jaa tämä artikkeli: