Tattarisuo tunnetaan lähinnä romukaupoistaan. Harvempi tietää, että osa kuivatetusta rämeestä on metsittynyt reheväksi lehdoksi. Kuva: Marko Leppänen

Urbaani luontoretki 2/6: Rehevä konserttisali

• 15.05.2015 15:45
• Marko Leppänen

Punarinta soittelee pieniä hopeakellojaan urbaanin taustajymyn ylle. F.H. Burnettin romaanissa Salainen puutarha tuo uteliaan peloton lintu toimi oppaana orvolle Marylle. Nyt, tihkuisena aamuna, punarinta kutsuu syvemmälle Tattarisuon viitaan. Samaan aikaan aidan takana jokunen autonomistaja jännittää ajokkinsa katsastusta.

Tattarisuo tunnetaan lähinnä romukaupoistaan ja 1931 paljastuneesta tapauksesta, jossa lähteeseen oli ritualistisesti uhrattu vainajien osia. Vähemmän tiedettyä on, että osa kuivatetusta rämeestä on metsittynyt reheväksi lehdoksi ja arvokkaaksi pesimälinnuston keitaaksi. Jopa uhanalainen valkoselkätikka on takonut ”Tattiksen” pökkelöitä.

Tällä kertaa punarinnan lisäksi äänessä ovat peippo, laulurastas, räkättirastas, viherpeippo ja tiaiset. Taustalla kailottavat harmaalokit. Äkkiä pamahtaa laukaus, toinenkin. Mitä ihmettä? Viereisellä Malmin lentokentällä häädetään kiitoradalta lokkeja; niiden omakin etu.

Takavuosikymmeninä lintuharrastajat tapasivat pitää sadetta lentokoneenhylyissä. Niitä ei enää näy, mutta sen sijaan kirjavariepuinen irtolaisleiri, talvikelpoisen piilopirtin raunio ja metsäauto, Opel. Suo on kuivattunakin kaupungin alitajuntaa.

Luonnon uusiutumiskyky on vakuuttava. Haavat, tuomet, koivut, raidat ja kuuset ovat luoneet Tattarisuolle oman salaisen puutarhan. Pian konsertoivat jo kerttuset ja satakieli.