Myllykallio - neljä kilometriä Erottajalta. Kuva: Marko Leppänen.
Urbaani luontoretki 4/6: Larun kruunu
Petäjät ovat piskuisia ja kiemuraisia, todistaneet silti jo tsaarinajan. Niiden sitkeyttä niukalla kalliopedillä voi vain kunnioittaa. Karussa paahdeympäristössä sinnittelee myös isomaksaruoho mehevine pyöreine lehtineen. Viereisellä mättäällä kukkivat valkeana hietapitkäpalko ja sinertävänä mäkilemmikki.
Lauttasaari ylpeilee tyrskyrannoillaan, mutta metsäinen Myllykallio on harvemman tuttavuus. Merenpinnasta 31 metriä kohoava ”Myltsi” tarjoaa kallioluonnon lisäksi innoittavat näköalat, kiitos lintutorninsa. Tikkoja ja pöllöjä täällä on lähinnä talvisin, mutta nyt listataan Stadin maamerkkejä. Johanneksenkirkosta aina Meilahden sairaalaan ne siintävät ilta-aurinkoisessa horisontissa. Etelässä läikkyy turkoosina aava Suomenlahti. Kaukokaipuun maisemaa täplittävät Suomenlinna, Isosaari, Katajaluoto ja Suvisaaristo.
Äkkiä tornin vieritse vilahtaa tunnuksettomia maastopukuisia sotilaita. Pieniä vihreitä miehiä jo meilläkin! Ei sentään, ovat kuula-asein sotivia poikasia. No, täällä on paukkunut ennenkin. Kalliolla on sota-aikaisia ilmatorjunta-asemia ja muistona 76 millin tykki.
Muodoiltaan rikkonaisessa mäessä riittää soppia, joista löytää oma rauha kesäkuhinallakin. Majaa on viritelty sekä nuotiota. Vyönään vuori kantaa muinaisen Litorinameren rantakivikkoa. Poistujaa hyvästelee tuore kangas, mustikkametsä. Ja koko komeus sijaitsee nelisen kilometriä Erottajalta.
Jaa tämä artikkeli: