Kurängenin laakso Sipoonkorvessa on luokiteltu luonnoltaan hyvin arvokkaaksi. Kuva: Marko Leppänen
Urbaani luontoretki 6/6: Metsän syvä syli
Pul-pul hörppii kenttäpullo vettä. Kun on löytänyt Kurängenin korpilaaksoon, täytyy maistaa sen lähteen vettä. Hyvää on! Sammaloituneet puurakenteet kielivät vesisilmän olleen joskus tärkeä jollekulle. Nyt laakso on salamyhkäistä aarniota, jonka poluntapaiset ovat enemmänkin sorkkaeläinten kuin ihmisten tallomia.
Ollaan Sipoonkorvessa, Degermossan kulmakunnalta kilometri koilliseen. Patikka kulki ylitse Älgspångsbergetin upeiden kalliolakien, kautta hämyisten kuusikkopainanteiden, pienten soistumien. Kun suunta oli kartasta selvillä, sai aurinko avittaa kompassina. Onnea ja vaistoakin tarvittiin. Missä muussa maailman pääkaupungissa voi päästä erämaavaellukselle?
Luonnoltaan Kurängenin laakso on luokiteltu hyvin arvokkaaksi. Jylhien kalliokehyksien välissä esittäytyy rehevä kasvusto, joka huipentuu norojen ja tihkupintojen kosteudessa. Metsälehmukset hertanmuotoisine lehtineen, kevätlinnunherneet purppura-sinikukkineen, kainon vaaleat suo-orvokit, lehtokuusamat, näsiät, kevätlinnunsilmät, saniaiset – niistä piirtyy salomaan Eeden.
Aika vierii huomaamatta. Kaatuneen koivun runko on penkki, joka houkuttaa jäämään. Ohitse lepattelee nastakehrääjä, oranssinruskea perhosjätti ulkonäöltään täyttä eksotiikkaa. Hyttyset pyrkivät iholle; kesänsä niilläkin. Tuuli huokaa latvustossa. Jossain narahtelee konkeloon jäänyt puu – kuin metsän oven sarana. Kaukana kavala maailma!
Jaa tämä artikkeli: