Urheilua pitkille ja lyhyille
Rion olympialaisia oli jännittävä seurata. Suomalaisten menestys olympialaisissa jäi yhteen pronssimitaliin. Olympialaisia seuratessa muistui mieleeni oma lapsuuteni. Lapsena tanssimisen ja uimisen lisäksi hiihto oli lempilajejani. Tykkäsin myös voimistelusta.
Koululiikunnassa pääsi kokeilemaan eri urheilulajeja. Talvi on lempivuodenaikani, ja hiihtäminen tuntui mieluisalta. Muistan osallistuneeni 1990-luvun alussa pienemmän kotikuntani kunnanmestaruushiihtoihin.
Himoitsin saada mitalin jostain urheilulajista. Kunnanmestaruushiihdot tuntuivat sopivalta tilaisuudelta mitalin saamiseen. Hiihdin perinteisellä tyylillä niin nopeasti kuin pystyin. Sain lopulta pronssimitalin. Ikäluokassani ei tosin ollut kovin monta kilpailijaa. Se ei kuitenkaan iloa mitalista vähentänyt. Mielessäni pyörivät suomalaiset hiihtäjät. Olo oli kuin olympialaisissa, vaikka kunnanmestaruushiihdoista oli kyse. Oli hieno tunne pidellä ansaitsemaansa mitalia.
Minulla on edelleen kyseinen mitali kaapissa tallella. Olen lyhyt, mikä teki haastavaksi monessa urheilulajissa pärjäämisen. Noin 150 senttimetrin pituinen henkilö ei todennäköisesti ole erityisen lahjakas esimerkiksi pikajuoksussa, korkeus- tai pituushypyssä. Koripallo on myös urheilulaji, jossa pelaajat ovat pitkiä.
Joissakin urheilulajeissa lyhyydestä on hyötyä, esimerkiksi voimistelussa. Siinä pituudesta voi olla peräti haittaa. Mitä hiihtämiseen tulee, niin teini-ikä ja muut kiireet veivät suurimman innostukseni lajiin. Urheilu ja liikunta ovat kuitenkin pysyneet elämässäni myös aikuisena.
Päivi Turkki
Jaa tämä artikkeli: