Pekka Lumion kesätyöhön kuuluu myös konsertoimisia. Kuva: Esko Jämsä
Urkuhupaisa kesä
Pekka Lumio on Malmin kesäkanttori.
8.15 Hyppään autoon ja ajan kotoa Pihlajamäen kirkolle. Liikennettä ei ole ruuhkaksi asti, joten ajatukset pyörivät jo kohta alkavassa päivärippikoulun opetuksessa.
9.00 Ryhmässäni on 14 oppilasta, joiden kanssa käymme läpi Nuoren seurakunnan veisukirjaa ja puhumme hengellisen musiikin sisällöstä. Muutama ihmettelee tosissaan, että tämäkö on muka nuorten musiikkia – veisukirjastahan ei räppäämistä löydy! Mietin, että tarpeeseenko ovat rokki-, heavy- ja monet muut messut syntyneet.
10.00 Pappi on mukana oppitunnilla, jossa käymme läpi konfirmaatiomessun sisältöä.
11.30 Tunnin lopussa esittelen riparilaisille urkujen toimintaa ja äänikertoja. Soittimien kuningas herättää kysymyksiä pillistön määrästä aina urkujen kappalevalintoihin asti. Oppilaiden poistuessa ruokailemaan muistutan, että tunnit jatkuvat papin kanssa viimeistään kello 12.30.
12.15 Ajan Viikin kirkolle harjoittelemaan tulevaa urkuiltaa ja matineaa varten. Matkalla poikkean lähipizzeriaan pikalounaalle.
13.30 Tuttu vahtimestari avaa oven. Vaihdamme muutaman sanan ennen kuin hän poistuu töihinsä – ja minä urkujen ääreen. Harjoittelen aina yhdellä kertaa noin pari tuntia. Selkäni takana kulkee satunnaisia vierailijoita, ja yllätyksekseni muuan turistiryhmä pyytää minua soittamaan heille jotain. Sehän sopii, sillä näin saan harjoitusta konserttitilannetta varten. Lähtiessäni vahtimestari kertoo korealaisten turistien kokeneen saksalaisen kirkkomusiikin kovin eksoottisena.
16.10 Olen keskellä ruuhkaa, kun kännykkäni soi, ja joudun pysähtymään bussipysäkille. Jumalanpalvelusvuorossa oleva pappi haluaa keskustella kanssani tulevan messun virsivalinnoista. Lupaan palata asiaan, kunhan pääsen kotiin. Jatkan matkaani kehän ruuhkassa.
18.30 Vaimoni on vielä ulkona, ja päätän istahtaa pianon ääreen harjoittelemaan yksinlaulututkintoni lauluja hetkeksi. Kotona pitää vähän pidätellä ääntä, etteivät naapurit kerrostalossa hermostu. Ääni on hyvä pitää auki laulamalla vähän joka päivä, eikä vain kerran viikossa ”komiasti” messussa.
21.00 Katson läpi seuraavan päivän rippikoulutuntien aiheet sekä kerään levyt ja muun materiaalin kassiin valmiiksi aamuksi. Mielenkiintoinen päivä on pulkassa, kun viimein istun sohvalle katsomaan iltauutisia.
Jaa tämä artikkeli: