Usko ja rakkaus ovat sydämen sivistystä
Sydämemme voi olla esimerkiksi rohkea, hauras tai säikähtelevä. Toivon sen kuitenkin olevan uskoa, toivoa ja rakkautta antava. Ne ovat parhaat merkit sen sivistyneisyydestä.
Asian voi tunnistaa pienistä merkeistä. Hymy ja halaus tuottavat mielihyvää hellyyden ja suvaitsevaisuuden ohella. Valitettavan usein valtaa saaneilta kansalaisiltamme, joiden tulisi olla esimerkkinä muille, puuttuu sydämen sivistystä.
Asia on universaalinen, se ei tunne rajoja. Se on kuin palava pensas keskellä erämaata. Avoin mieli ja avara sydän eivät tarvitse ulkoisia tunnusmerkkejä. Vaikeuksissa eläviä ja hädänalaisia kohtaan välinpitämättömiltä puuttuu sivistynyt sydän, jota pidän eräänä väkivallan muodoista.
Monien mielestä kenties yksinkertaiselta tuntuva asia on kuitenkin joskus mutkikas demokraattisesti toimivassa, pääosin evankelisluterilaista uskontoa tunnustavassa hyvinvointivaltiossamme, jossa on laadittu myös kirkkoturvaohjeistus.
Uskonnon tehtävä on pääosin vahvistaa moraaliamme yhteisöllisyyden ja hyvänolontunteiden tuottamisen lisäksi. Tarkkailkaamme rehellisesti sydäntämme ja toimikaamme oikein!
Arto Harkiola
Jaa tämä artikkeli: