Uskonnollisten yhteisöjen määrä kasvaa
Karismaattista menoa. Hosanna Chapel -seurakunnan kokoontumiset Sörnäisissä ovat äänekkäitä ja voivat kestää tuntikausia. Valtaosa Suomeen tulevista maahanmuuttajista on kristittyjä.

Karismaattista menoa. Hosanna Chapel -seurakunnan kokoontumiset Sörnäisissä ovat äänekkäitä ja voivat kestää tuntikausia. Valtaosa Suomeen tulevista maahanmuuttajista on kristittyjä.

Uskonnollisten yhteisöjen määrä kasvaa

Maahanmuuttajien omien uskonnollisten yhteisöjen määrä kasvaa vähitellen. Niiden toiminnasta ei ole tarkkaa kokonaiskuvaa.

Teksti Laura Koskelainen
Kuva Sirpa Päivinen

Kirkkosalissa on jo kaksi aikuisten raamattupiiriä ja muutamia pyhäkoululaisia. Yhteen mennessä sunnuntaina iltapäivällä ihmisiä on enemmän. Pastori vetää raamattupiirien keskustelut yhteen, jonka jälkeen rukoillaan.

Hosanna Chapel -seurakunnan jumalanpalvelus on alkamassa. Yhtye säestää lauluja. Kirkkosalissa istuu runsaat sata pääosin 30–40-vuotiasta seurakuntalaista. Lähes kaikki ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia, ja seurakunnan kotikieli on englanti. Suurin osa seurakuntalaisista on afrikkalaistaustaisia. Mukana on myös kantasuomalaisia.

Hosanna Chapel on osa vuonna 1952 Nigeriassa perustettua The Redeemed Christian Church of God eli RCCG -kirkkoa.

– Suomessa kirkon toimintaan osallistuu noin 300–500 ihmistä, pastori Mark Etie sanoo.

Suomessa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröidyllä RCCG:llä on toimintaa myös Turussa, Tampereella, Vantaalla ja Espoossa.

Lapset laulavat, esiintyvät ja lukevat rukouksia ja raamatuntekstejä. Ensimmäistä kertaa jumalanpalvelukseen osallistuvat esittelevät itsensä. Laulun aikana seurakuntalaiset käyvät tervehtimässä heitä.

Eräs Kamerunista kotoisin oleva mies haluaa tänään antaa itsensä Jeesukselle. Hän kävelee kirkon etuosaan ja toistaa rukouksen pastorin perässä.

Seurakunta kokoontuu omistamassaan teollisuusrakennuksessa sijaitsevassa huoneistossa Sörnäisissä.

– Meidät potkittiin pois aiemmista kokoontumispaikoistamme. Olemme äänekkäitä, ja kokoontumisemme kestävät usein pitkään, Etie sanoo hymyillen.

Esimerkiksi sunnuntaisin jumalanpalvelus kestää noin neljä tuntia. Jumalanpalveluksessa seurakuntalaiset saavat Etien mukaan käyttää omia taitojaan ja lahjojaan. Siinä he ilmaisevat uskonnollisuutta tavalla, johon he ovat Afrikassa tottuneet.

Etiellä on kokemusta muustakin. Suomeen muutettuaan hän osallistui sekä evankelisluterilaisen että helluntaiseurakunnan toimintaan, kunnes päätyi RCCG-kirkkoon.

RCCG-kirkon opissa määritellään suhde Raamattuun, Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Siinä myös kielletään kiroilu sekä vanhempien ja kirkon auktoriteetin kyseenalaistaminen. Kirkossa harrastetaan myös parantamista siten, että lasketaan kädet sairastuneen päälle.

Monet afrikkalaistaustaiset maahanmuuttajat ovat kristittyjä. Suurin osa heistä ei kuulu mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan. He saattavat kuitenkin osallistua niiden toimintaan.

– Näistä tilastollisesti ”uskonnottomista” löytyy sekä muslimeja että kristittyjä, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg kertoo.

Pääkaupunkiseudulle on runsaan kymmenen vuoden aikana syntynyt toistakymmentä afrikkalaistaustaista seurakuntaa tai yhteisöä. Niistä vain kaksi on rekisteröitynyt uskonnollisiksi yhdiskunniksi. Sohlberg pitää todennäköisenä, että itsenäisiä seurakuntia ja yhteisöjä syntyy jatkossa enemmän. Seurakunnat voivat rekisteröityä uskonnollisiksi yhdyskunniksi tai yhdistyksiksi.

Pieniin, karismaattisiin seurakuntiin kuuluu tavallisesti noin 50 jäsentä. Ryhmät muotoutuvat esimerkiksi sen jäsenten alkuperämaan tai kielen mukaan.

Helsingissä pidetään eri kirkoissa esimerkiksi etiopialaistaustaisten jumalanpalveluksia amharan kielellä sekä Kongon ja Angolan alueilla puhuttavalla lingalan kielellä.

Jaa tämä artikkeli: