Uskonnon äidinkieli
Taiteen kieli on uskonnon kielen serkku, ellei jopa sisar tai veli. Tieteen ja oppikirjojen kieli sen sijaa on uskonnon kielen hyvin kaukainen sukulainen, kenties kuuluisa kummin kaima. Uskoa, suhdetta Jumalaan, on yhtä vaikea tyhjentävästi selittää kuin ihmisten välistä rakkautta. Taide sen sijaan soittelee sielussa uskon ja rakkauden kanssa, ei nyt ihan samaa, mutta viereistä kieltä kumminkin.
Satu, tarina, kertomus tai runo kertoo usein ihmisestä, elämästä, maailmasta tai Jumalasta paljon enemmän kuin niiden selitykset. Vitsikin on pilalla heti, jos sitä joutuu selittämään. Samoin puhuttelevat musiikki, teatteri, kuvataideteokset tai arkkitehtuuri sielun syvempiä kerroksia paremmin ilman turhia tulkintoja.
Luterilaista kirkkoa kutsutaan Sanan kirkoksi. Tällöin viitataan erityisesti Raamattuun tai itse Jeesukseen Jumalan Sanana. Eikä Raamatussa sinänsä mitään vikaa olekaan, hieno kirja. Usein sen sanoma vain pilataan puhki selittämällä. Ei luoteta siihen, että se voisi puhutella ihmistä kuin hyvä tarina, kertomus tai runo. Sanat ovat hyviä, kun niiden ympärillä on riittävästi ilmaa hengitettäväksi.
Länsimaiseen ajatteluun on hiipinyt sellainen harha, että kaikki pitäisi ymmärtää. Elämme järjen ylikorostuksen aikaa. Ikään kuin kaikki elämisen ja olemisen tasot olisivat vajavaisen ihmisolennon pienen aivokuontalon hallittavissa ja käsitettävissä. Tähän pään silittämiseen ja selittämiseen on protestanttinen kristinuskokin pitkälti jymähtänyt. Uskon kotipaikka ei ole pää vaan sydän.
Teatteri, kirjallisuus, kuvataide ja musiikki ovat nykyään täynnään uskonnollista ja elämänkatsomuksellista pohdintaa ja tunnetta. Ne vievät usein uskon porteille ja Jumalan maailman porstuoihin verevämmin kuin konsanaan kirkolliset kuiviksi rusinoiksi puristetut oppilauseet tai keinoälylliset sananselitykset.
Vaikka taide on kirkossamme lapsipuolen asemassa, ei se vallan vailla käyttöä ole. Mene vaikka katsomaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalauksia. Kuuntele, kuinka Cantores Minores laulaa tai Tapio Tiitu soittaa urkuja. Istu oma aikasi Temppeliaukion kirkossa tai Kampin kappelissa. Anna taiteen puhua omaa kieltään ja värähdyttää vieressä oleskelevaa uskon äidinkieltä.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: