Rauhanrakentaja. Väitöskirjan aihe on seurannut Katri Kyllöstä nuoresta saakka. – Muistan, kun yläasteikäisenä lämmittelin kylmiä käsiäni takkaa vasten. Television iltauutisissa kerrottiin sodasta. Ihmettelin ääneen, miksi uskonnon takia pitää taistella, miksi se ei voi olla hyvää tekevä asia.
Uskonnon avulla ratkaistaan konflikteja
Maahanmuuttajat luottavat kirkkoon ja uskontoon konfliktien sovittelussa, kertoo uusi väitöstutkimus.
Teksti Miikka Kivinen
Kuva Esko Jämsä
Kyllönen väitteli viime perjantaina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa uskonnon roolista maahanmuuttajien konfliktien sovittelussa. Väitöskirjassa tarkastellaan, millaisia konflikteja maahanmuuttajat Suomessa kohtaavat, sekä sitä, kuinka näitä konflikteja ratkaistaan.
Kyllösen tutkimus on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen, sillä uskontojen roolia konfliktien sovittelussa on aiemmin tutkittu vain kansainvälisten suhteiden osalta. Tutkimuksesta selviää, että maahanmuuttajilla on suuria odotuksia uskonnon ja kirkon roolille konfliktien sovittelussa.
– Tutkimukseni mukaan kirkon maahanmuuttajatyöntekijät ovat ainoa kantasuomalainen taho, joiden puoleen maahanmuuttajat kääntyvät konflikteissa vapaaehtoisesti. Uskonnollisia toimijoita kunnioitetaan, vaikka kyseessä olisi eri uskonto kuin maahanmuuttajan oma uskonto.
Kyllösen mukaan Suomessa ei ymmärretä, että uskonto on näin merkittävä luottamuksen varmistaja. Tutkimusta voitaisiin hyödyntää esimerkiksi sosiaalipalveluiden järjestämisessä.
Väitöskirjassa konfliktin sovittelua katsotaan sovittelijoiden, maahanmuuttajien itsensä ja kirkon maahanmuuttajatyöntekijöiden näkökulmasta. Erityisesti maahanmuuttajien omassa, yhteisön sisällä tehtävässä sovittelutyössä uskonto tuli vahvasti esiin. Kirkon maahanmuuttajatyöntekijät puolestaan kohtasivat hyvin monenlaisia konflikteja. Mukana oli perheen tai yhteisön sisäisiä konflikteja sekä yhteisöjen välisiä konflikteja. Kyllösen mukaan on suuri luottamuksen osoitus kirkolle, että myös hyvin henkilökohtaisia tapauksia tuodaan sen ratkaistavaksi.
Kyllösen mukaan uskonto ei välttämättä tule konkreettisesti esiin kirkon maahanmuuttajatyöntekijöiden tekemässä sovittelussa. Uskonnollista kieltä ei käytetä eikä yhdessä esimerkiksi rukoilla.
– Tärkeää on se, että sovittelija on uskonnollinen henkilö.
Väitöskirjan mukaan maahanmuuttotyön tarve tiedostetaan kirkon johdossa ja suurimmissa seurakunnissa. Seurakuntakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. Usein maahanmuuttotyö jää yhden tai muutaman henkilön vastuulle. Myös maahanmuuttajien kohtaamiseen liittyy epävarmuutta. Moni kirkon työntekijä kokee työskentelyn maahanmuuttajien kanssa vieraaksi ja vaativaksi. Kohtaamista monimutkaistavat myös kieli- ja kulttuurierot.
Kyllösen mukaan Suomesta puuttuu avoin ja rakentava maahanmuuttokeskustelu.
– Maahanmuuttoon liittyvistä aroista asioista, kuten esimerkiksi kunniaväkivallasta, terrorismista ja fundamentalistisista ryhmistä ei uskalleta puhua. Niihin vedotaan ainoastaan pelon ilmapiirin kautta, eikä rakentavaa keskustelua synny.
Kyllösen mielestä myös maahanmuuttajat pitäisi ottaa keskusteluun mukaan.
– Tutkimusta tehdessäni osa maahanmuuttajista kertoi, että heitä pelottaa, mihin Suomessa ollaan menossa. Keskeinen huolenaihe myös heidän keskuudessaan on se, mitä tapahtuu, elleivät nuoret kotoudu.
Kotoutumisen vaikeudet liittyvät tukiverkon puutteeseen ja rasismiin. Moni haastateltava toi esiin pelkonsa siitä, että myös Suomessa mentäisiin kadulle protestoimaan väkivaltaisesti. Kyllösen mukaan avoin keskustelu estäisi osaltaan tilanteen kärjistymistä.
– Ihmiselämässä on aina konflikteja. Niitä ei pitäisi nähdä pelottavina asioina. Konflikteja voidaan myös ratkaista. Näin voidaan estää niiden laajeneminen ja se, että ne muodostaisivat uhkan yhteiskuntarauhalle, Kyllönen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: