Kolme koolla. Kaarlo Kalliala, Yaron Nadbornik ja Anas Hajjar toivoivat, että myös riviuskovat kohtaisivat enemmän. Kuva: Antti Partanen
Uskonnot keskustelivat SuomiAreenassa
Kaarlo Kalliala, Yaron Nadbornik ja Anas Hajjar ovat tyytyväisiä nykyiseen uskonnonopetukseen. Uskontojen asema tulevaisuuden Suomessa pelottaa.
SuomiAreenassa keskusteltiin tiistaina uskonnoista. Keskustelua vetävä pastori-kirjailija Jaakko Heinimäki aloitti sen pilke silmäkulmassa kysymällä, mikseivät kolme yhden Jumalan uskontoa voisi vain yhdistyä.
– Lähdimme aikoinaan liikkeelle sillä konseptilla, että on vain yksi yksijumalainen uskonto, mutta sitten nämä muut saivat uusia ajatuksia, Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik naureskeli.
Vakavammin puhuen Nadbornik totesi, että tärkeämpää olisi korostaa uskontojen yhteistä sanomaa ja hyväksyä toiset erilaisuuksineen. Turun piispa Kaarlo Kalliala myönteli: uskontojen yhdistäminen ei ole realistista, mutta yhdessä eläminen on.
– Varmasti meillä on oppimista toisiltamme siinä tavassa, miten me uskontoa harjoitamme.
Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar totesi, että uskontodialogissa on lähdettävä siitä, mikä yhdistää. Hän kehotti vertailemaan kolmen uskonnon pyhiä tekstejä, joissa on paljon samaa. Jokainen voi kuitenkin säilyttää oman uskontonsa ja identiteettinsä.
– Muuten kyse on pakottamisesta eikä uskonvapaudesta.
Nollaaminen on virhe
Yaron Nadbornik on kasvanut Suomessa juutalaisena. Hän kuuli esimerkiksi Suvivirren ensimmäistä kertaa vasta lukiossa, mutta Suvivirsi tai sotilasvala ei ole koskaan häirinnyt häntä. Suomalainen yhteiskunta rakentuu luterilaiselle arvopohjalle, ja se on Nadbornikista hyvä pohja.
– Se on sama kuin kysyttäisiin FC Barcelonan valmentajalta kesken kauden, että muutettaisiinko pelitapaa. Miksi muuttaa sellaista, mikä toimii? Nadbornik kysyi.
– Pohjoismaissa on vallalla trendi, että nollataan kaikki, ja minun mielestäni se on valtava virhe.
Nadbornik käytti vertauskuvana myös talonkorjausta. Harvoin kannattaa purkaa koko taloa.
Sama kuin kysyttäisiin FC Barcelonan valmentajalta kesken kauden, että muutettaisiinko pelitapaa.
– Yaron Nadbornik
Vähemmistöuskontojen asema Nadbornikia sen sijaan huolestutti.
– Tilaa on ollut ja sitä on, mutta se on kapenemassa. Se liittyy yleiseen uskonnon lukutaidon heikkenemiseen.
Nadbornik pelkää, että uskontoja tullaan ymmärtämään yhä huonommin, mikä voi johtaa niiden tukahtumiseen.
– Ihmiset eivät ymmärrä, että jos kaikista halutaan tehdä täsmälleen samanlaisia, loppujen lopuksi kukaan ei enää saa olla omanlaisensa.
Kaarlo Kalliala tunnisti saman ilmiön. Monikulttuurisuus on Suomessa sosiologinen fakta, mutta sen tilalle on tulossa uudenlainen yhtenäiskulttuuri, jossa ei ymmärretä uskonnon paikkaa elämässä.
– Suvaitsevaisuuden nimissä ollaan itse asiassa rakentamassa uskontoja hylkivää yhtenäiskulttuuria, Kalliala sanoi.
Hän pohti tapoja uskonnon selkärankana. Tapakristillisyydestä on turhaan tullut haukkumasana.
– Uskonto on elämänmuoto, johon liittyy tiettyjen tapojen noudattaminen. Äitini opetti, että varjele tapa, niin tapa varjelee sinut, Kalliala selitti.
Uskonnonopetus rakentaa identiteettiä
Myös kysymys uskonnonopetuksesta nousi esille. Nykyinen oman uskonnon opetustapa sai panelisteilta kiitosta. Anas Hajjarin mukaan uskonnonopetus on tärkeä osa lapsen identiteetin rakentamista. Selkeä uskonnollinen identiteetti antaa hyvän pohjan muiden kohtaamiselle.
– Kun keskustelet toisen kanssa vankalta pohjalta, pystyt ymmärtämään häntä eri tavalla. Jos liian varhaisessa iässä aletaan puhua kaikista uskonnoista, oma identiteetti ei ole rakentunut, Anas Hajjar selitti.
Jaakko Heinimäki jatkoi ajatusta vertaamalla uskontoa äidinkielen oppimiseen. Myös Kallialaa kielivertaus puhutteli.
– On parempi aloittaa kielten opiskelu suomen kielestä eikä yleisestä kielitieteestä, hän totesi.
Jaa tämä artikkeli: