Terroritekoja oikeutetaan uskonnolla, miten ideologiat ja uskonnot saataisiin ajamaan rauhan eikä väkivallan asiaa? Kuva: Thinkstock
Uskonnot saatava ajamaan rauhan asiaa
Ihmiskunnan kriittisin kysymys on juuri nyt: Miten ideologiat ja uskonnot saadaan ajamaan rauhan eikä väkivallan asiaa?
Väkivallan ja terrorismin uhka on todellinen, ja väkivaltaa perustellaan uskonnolla. ISIS:kin vetosi uskontoon Pariisin iskuja perustellessaan. Suomessa erilaiset pelot ovat synnyttäneet toistaiseksi lähinnä "koti, uskonto ja isänmaa" -aatteella perusteltua väkivaltaa.
SEN:nin Eettisten kysymysten jaoston puheenjohtajan Risto Pontelan mukaan täälläkään ei siis ole kyetty täysin estämään väkivallan esiintymistä. Vihapuhetta on saanut viljellä, ja myös uskonnollista sanastoa on käytetty sen oikeuttamiseen.
Väkivaltaiseen käytökseen ei tarvetta
Väkivaltainen käytös tai aggressio on ihmisillä ja eläimillä luonnonvalinnan tulos, joka on edistänyt henkiinjäämistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin ja Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan ihmisellä ei tästä huolimatta ole sisäsyntyistä tarvetta käyttäytyä aggressiivisesti, vaan aggressio ruokkii itseään. Aggressio on reagointitapa, ei siis vietti.
Aggressio on yleismaailmallinen ja kaikille kulttuureille ominainen ilmiö. Väkivaltaa käyttävät yleisemmin miehet. Kulttuureissa on kuitenkin huomattavia eroja.
”Uskonnot toimivat keskeisinä säätelijöinä, lähes kaikissa uskonnoissa ”Älä tapa” -käsky on keskeinen. Mutta niin sanotut ”toiset” eli ryhmän ulkopuoliset kuitenkin saa tai pitää tarvittaessa surmata”, Hannu Lauerma analysoi.
Ryhmissä ihmiset saattavat raaistua
Vain 10 prosenttia väkivaltarikoksista on psykoottisten tekemiä, loput muuten häiriintyneiden tai ihan normaaleiksi katsottujen ihmisten tekemiä. Lauerma on tutkinut muun muassa kansanmurhien komendantteja: "Epämiellyttävän normaaleja ovat olleet”, Lauerma toteaa.
Kulttuuri vaikuttaa väkivaltaisuuteen ja uskonnot ovat kulttuureissa keskeisiä mallien antajia. Psykologisesti Lauerman mukaan esimerkiksi lapsena kaltoinkohdelluksi joutuminen on merkittävä väkivaltaa ennakoiva tekijä. Puolet on geneettistä väkivaltataipumusta, toinen puoli ihmisen väkivaltaisuudesta liittyy kasvatusympäristöön.
Ryhmädynamiikka selittää osan väkivallasta, koska ryhmissä ihmisillä on taipumus taantua. Esimerkiksi Abu Ghraibin vankilassa sotilasvanginvartijat kiduttivat vankeja julmasti. Myös psykopaatit voivat Lauerman mukaan saada muut ihmiset toimimaan ryhmissä psykopaatin tavoin. Lauermasta tarvitaan lisää ymmärrystä ihmisen psykologiasta.
Uskonto pyrkii hillitsemään väkivaltaa
Hiljattain kuolleen ranskalaistutkija Rene Girardin mukaan uskonto pyrkii pääasiallisesti hillitsemään väkivaltaa ja estämään sitä purkautumasta. Uskonnot pyrkivät pitämään väkivallan oman yhteisönsä ulkopuolella siirtämällä sen toisiin, yhteisön ulkopuolisiin, tai symboliseen uhriin. Koska väkivallattomuutta siis tavoitellaan jokapäiväisessä elämässä, se on uskonnoissa siirretty rituaaleihin ja symbolisiin uhreihin.
Väkivallalle on yleensä oltava oikeutus, siksi ISIS ja muut terrorijärjestöt etsivät sitä muun muassa uskonnostaan ja ideologiastaan. Väkivaltaan ei Girardin mielestä kuitenkaan pitäisi vastata väkivallalla. Jos jokainen haluaa julistaa väkivallan viimeisen sanan, johtaa se kostoiskusta kostoiskuun, eikä osapuolien välille synny mitään todellista ratkaisua.
Myös oman uskontomme pyhässä kirjassa eli Raamatussa on paljon väkivallan kuvausta. Raamatun kuvaukset kertonevat siitä, millaisessa todellisuudessa ihmiset ovat kautta historian eläneet, ja missä yhä eletään.
Kauheuden ja kauneuden käyttövoima
Akatemiaprofessori Elina Vuola toteaa, että uskonnollisen fundamentalismin nousua on esiintynyt koko ajan myös maallistumisen rinnalla, mutta muslimimaissakin tapahtuu maallistumista. Konflikteille on ominaista, että ne voivat olla joko eri uskontojen välisiä tai myös saman uskonnon sisällä esiintyviä yhteenottoja kuten sunni- ja shiiamuslimien välillä.
Uskonnolla on mahdollisuus rauhan edistämiseen, mutta on myös rajoituksia. Vuolasta yhdistelmä kriittisyyttä ja yhteisymmärrystä voivat mahdollistaa rauhan edistämisen. On alettu puhua uskontopohjaisesta diplomatiasta, joista esimerkkeinä ovat uskonnollispohjaiset rauhanliikkeet ja -järjestöt.
”Uskonto voi olla käyttövoima kaikkeen kauheaan, mutta myös kaikkein kauneimpaan, mitä ihmisyydessä on”, Vuola sanoo.
Kristittyjen vastustettava kaikkea väkivaltaa
|
Teologi Lauri Kemppainen kuvailee itseään eksistentiaalista rappia ja huutomusiikkia mariginaalissa tekeväksi henkilöksi. Hänet tunnetaan siis myös rap-artisti Daikinina ja Pappina, ja hän julkaissut muun muassa uskonnonfilosofisen kirjan Rukoileva kädellinen. |
Daikini ja Pappi -nimillä musiikkia tekevä, rap-artisti ja teologi Lauri Kemppainen pohtii väkivaltaa niin ikään girardilaisittain ja toteaa, että Girardilla väkivalta näyttäytyisi perimmäisenä voimana, jonka ympärille kulttuuri rakentuu.
Kemppainen haluaa kyseenalaistaa tämän. Kemppainen puhuu yhteiskunnassa vallitsevasta niin kutsutusta ”väkivallan viisaudesta”, jossa väkivaltaan suhtaudutaan kuin se olisi luonnollinen asiaintila. Ajatellaan kyynisesti vaikkapa, että on parempi, jos muutama pakolainen hukkuu Välimereen, kuin että koko Eurooppa hukkuisi.
”Maailma on uhrijärjestelmä, jossa rauha ja väkivalta kietoutuvat toisiinsa. Maailma ja sen historia täynnä väkivaltaa, ja väkivalta on itse asiassa niin kaiken kattavaa ja luonnollista, että armo tuntuu melkein rikokselta luonnonlakeja vastaan”, Kemppainen sanoo.
”Väkivallan viisaudessa” naureskelemme tällaiselle naiiville armolle. Käytännössä elämme tässä "väkivallan viisaudessa", mutta Kemppaisesta voimme yrittää tehdä maailmasta paremman paikan, jossa armolla on mahdollisuus. Erityisesti kristittyjen on vastustettava kaikenlaista väkivaltaa.
”Kristinuskossa ylösnousemuksen takia on mahdotonta hyväksyä pakottavaa tai luonnollista väkivaltaa. Kristinusko uhmaa systeemiä nostamalla yksilön arvoon. Jokaisella uhrilla – myös Välimerellä – on väliä. Kristitty katsoo maailmaa Kristuksen kyynelien läpi”, Kemppainen sanoo viitaten Johanneksen evankeliumin 11:35 kohtaan, jossa Jeesus itki.
Artikkelin asiantuntijat puhuivat viime viikolla ennen Pariisin iskuja Suomen Ekumeenisen Neuvoston seminaarissa: Usko, rauha, väkivalta – keskustelua kristinuskosta ja viholliskuvista.
Jaa tämä artikkeli: