Uskonsankari nauttii ihailusta
Raimo Mäkelä hahmottelee hengellisellä kentällä liikkuvan narsistin muotokuvan.
Itsekeskeisessä kulttuurissamme, esimerkiksi mediassa, viihteessä ja urheilussa, ihaillaan ja nostetaan jalustalle ihmisiä, joista monet haluavat päästä palvotun tähden asemaan. Tämä ruokkii meissä kaikissa olevia narsistisia piirteitä. Näin väittää narsismiin perehtynyt pastori Raimo Mäkelä.
— Aiemmin Suomessa arvostettiin, kristillisten ihanteiden pohjalta, tiettyä nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Itseään korostavia ihmisiä kutsuttiin leuhkoiksi ja leveilyyn suhtauduttiin torjuvasti. Nyt henki on aivan toinen, Mäkelä toteaa.
Tänä vuonna Mäkelältä on ilmestynyt kirja Sydämen haava. Naisnarsistin miesuhri (Perussanoma 2010).
Narsismi vaivaa myös monia uskonsankareita. Luonnehäiriöisiä toimii luterilaisessa kirkossakin, mutta erityisen suuria kiusauksia hengelliseen ylpeyteen esiintyy vapaiden seurakuntien piirissä. Niiden saarnaajilla kun ei ole kirkon kaltaista kontrollia.
Kuulijat ovat itsensä ihailijan peili
Oletko koskaan törmännyt itsensä paistattelijoihin hengellisissä tilaisuuksissa?
Raimo Mäkelän mukaan narsistinen julistaja pyrkii herättämään huomiota kaikin tavoin: pukeutumisellaan, kielenkäytöllään, koko tyylillään. Hänen ulkoisessa hahmossaan on laskelmoivaa tarkoituksellisuutta.
Hänelle kuulijat ovat peili, josta hän koko ajan tarkkailee itseään, ja aurinko, jossa hän paistattelee itseään. Hän edellyttää, että kuulijat ihailevat häntä ja tekevät, mitä hän käskee. Hän voi mielistellä kuulijoitaan ja puhua heille sellaista, mistä he pitävät ja nauttivat.
Hän on täysin riippuvainen kuulijoistaan ja tekee siksi heidät riippuvaisiksi itsestään ja omasta viehätysvoimastaan, josta hän suopeasti suo murusia muillekin. Erityisesti hän pyrkii tekemään kuulijansa riippuvaiseksi sanomastaan, joka sitoo tai vapauttaa heidät. Hänen ja kuulijoiden välillä on siis molemminpuolinen riippuvuus.
Narsistinen uskonsankari mittaa suosiotaan sillä, kuinka paljon kuulijoita, sielunhoitoasiakkaita ja kannattajia hän työlleen kerää.
Hän puhuu alati itsestään: tekemisistään, aikaansaannoksistaan, kannanotoistaan, saamastaan suosiosta ja huomiosta sekä perheestään, jos se on menestynyt. Hän vetää perusteluksi Jumalan: hänen tekemisensä ovat Jumalan tekoja.
Narsisti tehostaa itseään, joskus hyvin hienovaraisesti ja ovelasti, joskus niin röyhkeästi, että kuulija ei ota uskoakseen korviaan ja silmiään. Itse hän pitää kuitenkin kehuskeluaan täysin oikeutettuna ja luonnollisena, koska hän on mielestään äärimmäisen hyvä.
Heikko tarrautuu tähteen
Raimo Mäkelä on havainnut, että narsistin puheessa kohdistuu aina piikki joihinkuihin. Hän viljelee ivaa, johon hänellä on älyllisiä edellytyksiä.
Toisaalta hän antaa kuulijoille turvallisuudentunnetta: hän tietää, kuinka asiat ehdottomasti ovat, ja sanoo sen, suorastaan profeetan varmuudella. Hän saattaa avoimesti esiintyäkin profeettana.
Hän saattaa syyllistää kuulijoita, uhata Jumalan tuomiolla ja vaatia tekemään jotain, mikä poistaisi tuon tuomion heidän yltään. Näin hän alistaa kuulijansa lain eli oman tekemisen ikeeseen.
Narsistinen julistaja esineellistää kuulijansa. Nämä lakkaavat olemasta hänelle yksilöllisiä persoonia. Heistä tulee hänelle persoonatonta massaa, varsinkin kun hän haluaa heitä ympärilleen suurin joukoin. Kuulijat ovat hänelle vain välineitä, joita käytetään hyväksi — hienovaraisesti ja ovelasti.
Hengellinen stara voi menestyä mainiosti. Häntä ihailevat ensinnäkin samanlaiset narsismiin taipuvaiset ihmiset, niin kauan kuin ei synny keskinäistä kilpailuasetelmaa, vaan hyöty on molemminpuolista. Jos hyöty lakkaa, voi syntyä pahojakin riitoja.
Itseään ihailevaa julistajaa ihailevat myös ne, jotka ovat hyvin epävarmoja itsestään, vaikka haluaisivat olla varmoja. He etsivät auktoriteettia ja tarrautuvat sellaiseen aina, kun se on mahdollista.
Lisäksi itseään ihailevaa ihailevat myös ne, joilla ei heikkoudessaan ole edellytyksiä itseihailuun eikä tervettä asennoitumista omaan itseen: tuo toinen on kuin sen ihanteen toteutuma, johon itse ei yllä.
Raimo Mäkelä muistuttaa, että jo apostoli Paavali ihmetteli samaa ilmiötä Korintin seurakunnassa: ”Tehän siedätte sen, että teidät orjuutetaan, teitä riistetään, teidät alistetaan, teitä kohdellaan tylysti ja lyödään kasvoihin.”
Pienikin piikki on anteeksiantamaton loukkaus
Narsistinen julistaja välineellistää sanomansa palvelemaan perimmiltään omia tarkoituksiaan. Hän tavoittelee erityisesti sosiaalista hyötyä eli arvostusta. Kiusauksena saattaa olla myös taloudellisen hyödyn hakeminen esimerkiksi kolehdeista. Joidenkuiden julistajien rahankäytössä on ilmennyt suoranaisia juridisia vääryyksiä, Mäkelä tietää.
Tähtipuhuja ei esitä sanomalleen järjellisiä asiaperusteluja, vaan perusteluna on hän itse. Hän ei haasta kuulijoitaan kriittiseen ajatteluun vaan edellyttää, että he ilman muuta ottavat vastaan sen, mitä hän sanoo, koska hän on sanomansa varsinainen auktoriteetti.
Hän uskoo itsestään vain hyvää. Hän on tähti, stara.
— Hän on kuin antiikin tarun Narkissos, itseensä rakastunut nuorukainen, joka lopulta hukkuu omaa kuvaansa heijastavaan lähteeseen, Mäkelä vertaa.
Staran alla ovat kaikki muut. Hän ei siedä kritiikkiä, sillä hänessä ei omasta mielestään ole mitään arvosteltavaa eikä sijaa parannukselle, vaan hän loukkaantuu arvostelusta, muistaa sen elämänsä loppuun saakka eikä koskaan anna loukkaajalle anteeksi.
— Narsisti on todellisuudessa tyhjä ihminen, jolla ei ole omaa identiteettiä. Hän yrittää täyttää onton sisimpänsä toisista ja siitä, miten he reagoivat häneen, summaa Raimo Mäkelä.
Narsisti ja tältä sieluunsa vammoja saanut henkilö voivat kuitenkin saada apua terapiasta ja sielunhoidosta.
Henkilö, joka on saanut terveen itsetunnon, pystyy vastustamaan narsismin houkutuksia. Kypsällä ihmisellä ei ole tarvetta ylentää itseään tai tulla ylistetyksi, eikä liioin alistaa muita.
Jaa tämä artikkeli: