Uskonto on tärkeä tekijä maahanmuuttajan kotoutumisessa. Valtaosa Suomeen muuttavista on uskonnoltaan kristittyjä.
Uskonto avaa kotoutumisen solmuja
Maahanmuuttaja kaipaa puhetta suomalaisen toiveista, tavoista ja uskosta.
Buddhalaistemppelin rakennustyömaalla tehty ilkivalta ja tuhopoltto pohjustavat ikävästi Turussa lokakuun alussa vietettävää Kulttuurifoorumia, jossa käsitellään uskonnon asemaa yhteiskunnassa ja maahanmuutossa.
– Pelon merkitystä on aliarvioitu. Sen vaikutus näkyy asenteissa maahanmuuttoon, keskusteluissa ja teoissa, eikä sitä voi hälventää pelkällä asennekasvatuksella, arvioi Euroopan kirkkojen maahanmuuttaja- ja pakolaistyön järjestön CCME:n pääsihteeri Doris Peschke, joka osallistuu Kulttuurifoorumiin.
– Tarvitaan kohtaamista ja tutustumista uusien tulokkaiden ja paikallisten asukkaiden kesken, jotta peloista voidaan päästä irti. Kirkko voi toimia tällaisten kohtaamisten rakentajina. Paikalliset esimerkit ympäri Eurooppaa rohkaisevat.
– Kirkoilla voisi olla nykyistä suurempi rooli kotouttamisessa, sillä kirkot kykenevät avaamaan tilaa myös uusien tulijoiden uskonnolle, Doris Peschke sanoo.
– Kristittynä olemiseen liittyy kutsu lähimmäisyyteen. Meille jokainen on Jumalan luoma.
Suurin osa Euroopan muuttajista on kristittyjä. Valtaosa Suomen maahanmuuttajista on venäläisiä, virolaisia ja ruotsalaisia. Kirkolle kristityistä maista muuttavien pitäisi olla luontevia naapureita.
– Yhteiskunnan tasapainoinen kehittyminen edellyttää samaa kykyä avoimeen dialogiin myös toisten uskontojen kanssa, ei vain islamin vaan myös buddhalaisten, hindujen ja kaikkien muiden pienten vähemmistöuskontojen kanssa, Peschke toteaa.
Maahanmuuttajien Daisy Ladies -järjestöä Turussa pyörittävä Hülya Kytö toivoo, että maahanmuuttoon, uskontoon ja kulttuuriin liittyvät kysymykset opittaisiin näkemään myönteisinä haasteina eikä ongelmina.
– Ainakin siinä kirkko voisi käyttää vahvaa asemaansa.
Kytö on tullut Suomeen Turkista neljäkymmentä vuotta sitten. Hänen kokemuksensa on, että omaa kulttuuria ja uskontoa voi Suomessa nostaa esiin vain varovaisesti. Vaatimuksia ei kannata esittää.
Hülya Kydön mielestä tulokkaan pitää rohkaistua toimimaan itse. Esimerkiksi Daisy Ladies on maahanmuuttajanaisten omaa toimintaa, jossa jokainen on hyväksytty sellaisena kuin ovesta sisään tulee.
– Keskustelemme täällä hyvin paljon: mitkä ovat sinun arvosi, mitkä minun, mikä sinun uskontosi, mikä minun. Arvokeskustelun kautta syntyy ymmärrystä ja kunnioitusta toista kohtaan.
Doris Peschke kannustaa kirkkoja luomaan juuri tämäntyyppisiä avoimen keskustelun paikkoja.
– On vaikuttavaa, miten paljon Suomessa on kehitetty kotouttamistoimia. Ne ovat kuitenkin pääosin hallinnollisia. Tarvitaan enemmän toimintaa, jossa maahanmuuttajat voisivat kohdata tavallisia ihmisiä, tulla tutuiksi ja kokea olevansa yhteisön jäseniä.
Suomalaisilta Hülya Kytö toivoo enemmän sekä tekoja että suoraa puhetta uskonnonkin suhteen.
– Täällä puhutaan paljon kulttuurisesta rikkaudesta ja avoimuudesta erilaisuutta kohtaan. Teot puhuvat toista.
– Toisekseen, suomalaisten pitäisi kertoa itsestään niin selkeästi: nämä ovat meidän tapojamme, nämä toiveitamme, nämä tabuja, tämä pyhää ja tällainen on meidän uskontomme, Hülya Kytö sanoo.
– Mutta suomalaiset eivät puhu eivätkä kerro. Mitä maahanmuuttaja silloin voi ymmärtää? Mihin hän silloin voi yrittää kotoutua?
Doris Peschke rohkaisee enemmistöuskontoon ja -kirkkoon kuuluvia irrottautumaan itsekeskeisyydestä.
– Vuoropuheluun uskaltautuminen avaa molemmille uusia näköaloja. Molemmat muuttuvat, syntyy yhteistä arvopohjaa. Se ehkäisee sitä vaarallista erillisiin maailmoihin kasvamista, joka parhaillaan on meneillään.
Jaakko Kaartinen-Koutaniemi
Astrid Thors: Kotoutuminen tarvitsee uskonnon tuntemusta
– Kirkko ja muut uskonnolliset yhteisöt voivat arvokkaalla tavalla toimia maahanmuuttajien kotouttamisessa. Esimerkiksi monet seurakunnat ovat jo hienosti aktivoituneet järjestämään erityyppistä toimintaa, sanoo maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors.
Uskonnon asema maahanmuutossa on kahtalainen. Toisaalta tulijalla on oikeus säilyttää kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa. Toisaalta hänen on maahan kotoutuakseen opittava tuntemaan täkäläinen kieli, kulttuuri ja uskonto.
– Kotouttamisprosessi on uskonnon suhteen aina kaksisuuntainen: Jotta muuttaja voi ymmärtää, mihin hän on saapunut, suomalaisten on syytä itsekin tietää, mikä heidän uskontonsa perusta on. Vuoropuhelu käynnistyy siitä.
Kehittämistarpeita on siinä, miten seurakuntien ja muiden kansalaisjärjestöjen toimintaa maahanmuuttajien kohtaamisessa tuetaan. Kun kansalaisyhteiskunta alkaa toimia, se saa enemmän aikaan kuin viranomaiset.
Ministeri näkee myös koulujen uskonnonopetuksen arvokkaana välineenä kotouttamisprosessissa.
– Hyvä esimerkki löytyy Blomängenin ala-asteelta Vartiokylästä, missä koulu vietti lukuvuoden aikana viiden uskonnon juhlapyhiä. Perheet ja isovanhemmatkin tuotiin mukaan. Samaa mallia kokeillaan nyt muuallakin pääkaupunkiseudulla, Thors kertoo.
Lisätietoja: www.kulttuurifoorumi.fi.
Jaa tämä artikkeli: