Dawood Jaba on onnellinen Suomessa, mutta toivoo voivansa palata kotimaahansa edes kerran elämänsä aikana. Kuva: Esko Jämsä
Uskonto kulkee pakolaisen mukana
Uskonto voi olla korvaamaton voimavara pakolaiselle, jonka elämässä kaikki muu on tuhottu.
Kun Dawood Jaba oli vuoden ikäinen, hänen kotikyläänsä Chammeashretiin hyökättiin. Pohjois-Irakin pieni kylä poltettiin ja perhe lähti väkivaltaa pakoon.
Elämä pakolaisena ei ollut helppoa Irakissa 1960-luvulla.
– Pääsin kouluunkin vasta yhdeksänvuotiaana, koska minulla ei ollut henkilöpapereita. Ne paloivat kotikylässäni, Jaba muistelee. Jouduin hakemaan Irakin kansalaisuutta kymmenen vuotta ennen kuin sain sen.
Jaban elämä oli vaikeaa myös siksi, että hän on kristitty. Lopulta uskonnosta johtuvien ongelmien lisäksi myös poliittiset syyt Saddam Husseinin hallinnon aikana pakottivat Jaban pakenemaan vuonna 1981. Kielitaidottoman ja alaikäisen Jaban matka vei Turkin, Bulgarian, entisen Jugoslavian ja Makedonian kautta Kreikkaan.
– Kreikassa tunsin ensi kertaa vapauden. Se oli mahtava tunne ja kokemuksena arvokkaampi kuin lottovoitto, Jaba kuvailee. Kreikasta Jaba muutti suomalaisen vaimonsa kanssa Yhdysvaltoihin, josta he lopulta tulivat Suomeen yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Vanhat perinteet uusien rinnalla
Muutoksien ja menetysten keskellä Jaba vaalii omia perinteitään.
– Olen ylpeä siitä, että olen assyrialainen ja kristitty. Haluan ylläpitää perinteitäni kaukanakin kotoa; esimerkiksi paastonaika on minulle todella tärkeää.
Omien perinteiden vaaliminen ei ole kuitenkaan estänyt Jabaa avautumasta myös uuden kotimaansa kulttuurille:
– Heti Suomeen saavuttuani liityin ortodoksiseen kirkkoon. Tärkeintä on, että saan kuulua kristilliseen yhteisöön, koska niiden perussanoma on lopulta sama. Vaikeudet ovat opettaneet keskittymään olennaiseen.
Jaba kuitenkin toivoo, että joskus assyrialaisilla olisi Suomessa myös oma kirkkonsa.
Eläminen eri maissa vasten omaa tahtoa on ollut raskasta Jaballe. Hän ei halua silti valittaa; edes Suomen ilmasto ei haittaa häntä:
– Taivaalta saa sataa mitä tahansa, kunhan ei pommeja. Mikään muu ei haittaa, Jaba toteaa.
Kauniit ja kipeät muistot kulkevat mukana
Vaikka elämä Suomessa on turvallista, Dawood Jaba kokee olevansa yhä pakomatkalla. Muistot kotimaasta kulkevat kuitenkin mukana:
– Muistelen, kuinka kalastimme ystävieni kanssa Tigrisin rannalla. Möimme saaliin ja taskurahoilla menimme vaikkapa elokuviin. Se oli hyvää aikaa.
Kauniiden muistojen lisäksi Jaban elämään kuuluu myös painajaismaisia kokemuksia, jotka voivat palata mieleen milloin tahansa.
– Olin kesällä onkimassa ja äkkiä hävittäjä lensi ylitseni. Olen ollut kolmekymmentä vuotta turvassa, ja silti kaikki kauheudet palasivat hetkessä mieleeni.
Pakolaisuudestaan huolimatta Jaba pitää Suomea toisena kotimaanaan.
– Pidän saunasta, makkarasta ja jääkiekosta. Joskus saunottuani katson järvelle ja muistelen lapsuudenystäviäni. Sanoisin heille: ”Ottakaa virvelit, mennään kalastamaan”.
Kirkko kulkee pakolaisten rinnalla
Kirkko on työskennellyt pitkään pakolaisten kanssa. Kirkon maahanmuuttajatyön sihteerin Marja-Liisa Laihian mukaan seurakunta pyrkii tarjoamaan pakolaisille virkistystä, ihmiskontakteja ja mahdollisuuden tavalliseen elämään vastaanottokeskuksen ulkopuolella.
Assyrialaiset elävät monen valtion alueella
Assyrialaiset ovat kristitty kansa, joka elää pääosin Irakin, Iranin, Syyrian ja Turkin alueella.
Assyrialaiset ovat ensimmäisiä kristityiksi kääntyneitä kansoja. Heitä on vainottu uskonnollisista ja poliittisista syistä ja nykyään suurin osa heistä elää diasporassa ympäri maailmaa.
Suomessa assyrialaisia on noin 200 ja Ruotsissa kymmeniä tuhansia.
– Seurakunnan työntekijät pyrkivät kuuntelemaan ja kulkemaan pakolaisen rinnalla. Kun luottamus syntyy, kirkko voi kannatella maahanmuuttajaa pitkänkin aikaa hänen ikävässään ja ahdistuksessaan, Laihia näkee.
Marja-Liisa Laihian mukaan uskonnolla voi olla pakolaiselle suuri merkitys uudessa ympäristössä.
– Heidän uskonnollisuutensa vaihtelee sen mukaan, kuinka suuri merkitys uskonnolla on ollut kotimaassa. On myös ihmisiä, joille uskonnon merkitys pakolaisena on kaksin verroin tärkeämpi. Kun kaikki muu sortuu ympäriltä, uskonnosta pidetään tiukasti kiinni, Laihia arvioi.
Luterilainen kirkko on haasteen edessä, sillä Suomeen saapuvat pakolaiset kuuluvat usein eri kirkkokuntiin tai uskontoihin. Laihian mukaan kirkolla on tästä huolimatta ekumeeniset pelisäännöt:
– Ihmiset ohjataan ensisijaisesti oman kirkkonsa toimintaan, jos se on mahdollista. Myös eri uskontoihin kuuluvat voivat kuitenkin osallistua seurakunnan eri toimintoihin. Yhdessäolo perustuu avoimuudelle, sillä kirkko on kutsuva yhteisö, jonne kaikki ovat tervetulleita.
Jaa tämä artikkeli: