Marita Liulian teos on saanut paljon huomiota. Nykytaiteen keinoin ei uskontoja ole aiemmin näin mittavasti Suomessa käsitelty. Kuvassa kristinuskoa kuvaava Assisi-sarjan teos.
Uskonto löytyy vasta kuvien takaa
Kauniitkin kuvat paljastavat uskonnoista vain pinnan, todettiin Marita Liulian Choosing My Religion -multimediateoksesta Kiasmassa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Uskontojen yhteistyö Suomessa -foorumi järjesti viime viikolla nykytaiteen museo Kiasmassa keskustelutilaisuuden, jossa uskontojen edustajat käsittelivät Marita Liulian multimediateoksen Choosing My Religion – uskontoja jäljittämässä herättämiä mietteitä.
Nykytaiteen museo Kiasmassa kevään ajan esillä ollut Choosing My Religion -teos koostuu videoista, valokuvista, maalauksista ja esineinstallaatioista, joiden kautta taiteilija tarjosi katsojalle kokemuksellisia näkökulmia maailman pääuskontoihin.
”Taiteilija etsii tässä teoksessa rehellisesti itseään. Se haastaa kysymään, kuka minä sitten olen.” Maira Peränen, buddhalainen.
Laajaan näyttelytilaan levittäytynyt kokonaisuus esitti kaunista uskonnollista kuvastoa. Kävijöiden vieraskirjaan jättämät merkinnät olivat kiitoksia juuri siitä. Keskustelutilaisuudessa myös uskontojen edustajat kehuivat Liulian työtä kauniiksi.
– On mielenkiintoista, että hän oli ottanut lähtökohdaksi uskontojen esteettisen puolen. Nykymaailmassa puhutaan useammin esimerkiksi uskonnollisesta väkivallasta, totesi hindulaisuutta edustanut Måns Broo.
Teoksen kuvat yksittäisistä uskonnoista koettiin kuitenkin kapeiksi.
– Kuvittaminen on haastavaa. Vaarana ovat stereotypiat, sanoi Dan Kantor Helsingin juutalaisesta seurakunnasta.
– Esimerkiksi juutalaisuus on pitkälti yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kansaan. Se ei pelkisty kuvaan juutalaisesta tutkimassa kirjoituksia.
Isra Lehtinenmietti, miksi hunnut oli nostettu näyttelyssä niin keskeiseen osaan. – Se ainakin on stereotypia islamista. Miksi meidän uskontomme pitää esittää tavalla, jossa vain ulkopuolisuus takaa sen luonteen?
”Eikö uskonto pikemminkin valitse minut kuin minä uskontoa?” Måns Broo, hindu.
Uskontojen edustajia mietitytti myös, miten vahvasti Liulian teos kiertyy yksilön ympärille. Valitseeko nykyihminen tosiaan uskontonsa yksin? Tai onko uskonnollisten kuvien ja esineiden keräämisellä suhdetta varsinaiseen uskonnollisuuteen?
Myös yleisössä ollut kirkkohallituksen lähetysteologi Timo Vasko kysyi, kuinka paljon ulkoisella voidaan uskonnosta ja uskosta tavoittaa.
– Olemme juuri viettäneet pääsiäistä. Miten sen sisällöllinen syvyys voidaan pelkistää kuvaan, esineeseen tai symboliin? Missä alkaa uskon alue?
– Teos on taiteilijan oma näkemys yhdeksästä uskonnosta, mutta uskonnot eivät tyhjene tuohon näkemykseen. Eivät uskonnot koskaan voi tyhjentyäkään yhteen näkökulmaan, sillä ne hahmottuvat ainoastaan kunkin uskovan ihmisen kautta – eikä kukaan perimmiltään ymmärrä omaakaan uskoaan, totesi kristittyjä paneelissa edustanut Kirkon lähetystyön keskuksen uskontokasvatussihteeri Pekka Hiltunen.
Näyttelyn kuviin voi tutustua osoitteessa www.maritaliulia.com. Seuraavaksi näyttely on esillä 4.7. –30.8. Tampereen taidemuseossa.
Jaa tämä artikkeli: