Uskontojen lapsiuhrit jäävät piiloon
Uskonnollinen kasvatus on epäterveellä pohjalla, jos hengellisyydestä tulee lapselle pelottava asia.
Moni kontrolloivassa ja sulkeutuneessa uskonnollisessa yhteisössä kasvava lapsi elää jatkuvassa pelossa, joka kumpuaa yhteisön hengellisestä opetuksesta. Teologian maisteri Aila Ruoho on kerännyt hengellistä väkivaltaa kokeneiden kertomuksia pro gradu -tutkielmaansa ja Päästä meidät pelosta -kirjaansa (Nemo 2013).
Ruohon mukaan uskonnollinen kasvatus on epäterveellä pohjalla, jos hengellisyydestä tulee lapselle pelottava asia ja se aiheuttaa esimerkiksi painajaisia ja ahdistusta.
Esimerkiksi vanhoillislestadiolainen lapsi saattaa olla huolissaan siitä, onko kaikki synnit varmasti pyydetty anteeksi vai joutuuko hän helvettiin, jos sattuu yön aikana kuolemaan. Helluntailainen lapsi voi pelätä Jeesuksen toista tulemista: mitä jos äiti ja isä temmataan pois ja hän jää tänne yksin?
Jehovan todistajilla ei ole erillistä opetusta lapsille. He istuvat pienestä pitäen aikuisten joukossa kokouksissa, joissa opetus saattaa olla lapsen näkökulmasta pelottavaa.
”Tervehenkisessä kristillisessä kasvatuksessa uskosta pyritään tekemään lapselle turvallinen asia. Opetetaan iltarukous ja kerrotaan, että Jumala rakastaa ja enkelit suojelevat. Uskosta kerrotaan lapselle ymmärrettävästi, siitä ei tehdä hänelle taakkaa eikä esimerkiksi rajata pelastusta vain omaan yhteisöön”, Ruoho sanoo.
Monet ahtaissa yhteisöissä kasvaneet ovat joutuneet taustansa vuoksi silmätikuiksi. Esimerkiksi Jehovan todistajat joutuvat kieltäytymään koulun yhteisistä juhlista. Lestadiolaisten suurperheiden lapset puolestaan saattavat hävetä sisarustensa määrää.
”Jos perhe noudattaa yhteisön sääntöjä kovin tiukasti, lasten asema on hankala. Heidät saatetaan eristää ikätovereistaan, jotteivät he saisi huonoja vaikutteita”, Ruoho kertoo.
Hänen mukaansa lasten tilanteeseen on ulkopuolisten hankala puuttua, ellei viitteitä suoranaisesta fyysisestä väkivallasta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä ole.
”Mutta miten psyykeen vaikuttaa se, että jää suurperheessä syliä vailla, on koulussa kiusattu erilaisuutensa vuoksi ja lisäksi elää jatkuvan pelon ja syyllisyydentunteiden kanssa”, Ruoho kysyy.
Lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula kertoo saaneensa jonkin verran yhteydenottoja, joiden aiheena on lasten asema suljetuissa hengellisissä yhteisöissä.
”Niissä jäykkä oppi ei aina taivu siihen, että lapset voisivat viettää hyvää arkea.”
Joissakin yhteisöissä on esimerkiksi lapsia kuritettu ruumiillisesti, mutta Aula huomauttaa, että se on yksiselitteisesti laissa kielletty. Hengellisen väkivallan, huonon kohtelun tai laiminlyönnin arvioiminen on sen sijaan hankalampaa.
”Uskonnonvapauteen kuuluu, että vanhemmilla on oikeus antaa lapsilleen uskonnollista kasvatusta. Heidän on kuitenkin toimittava siinäkin lasten edun mukaisesti. Jos arvioidaan, että lapsen hyvinvointi on vaarassa uskonnollisten tai muiden oppien noudattamisen takia, siihen voidaan puuttua lastensuojelun keinoin”, Aula sanoo.
Jaa tämä artikkeli: